Dreamer Kaye

Kaisa muuttaa

2011-05-28T19:55:00.000+03:00

Kaisa muuttaa matkablogin muotoon:

kaisamatkustaa.blogspot.com

Päivittelen blogia pikkuhiljaa, aina reissuissa ja reissujen jälkeen. Tarkoituksena on jakaa kokemuksia muille matkahirmuille. :)

Blogiin on tarkoitus ilmestyä tietoa ainakin jo tänä vuonna tehdyistä reissuista Madridiin ja Lontooseen, sekä tulevista matkoista Kroatiaan sukeltamaan sekä Italiaan reilaamaan.

<3 Kaisa

Tää oli tässä

2010-10-10T23:21:00.001+03:00

Olen jo jonkun aikaa todennut, että en enää pääse blogin kirjoittamisessani samaan hauskuuden ja sutjakkuuden tasoon kuin alussa 1,5 vuotta sitten kun tämän kirjoittelun aloitin. Joko tarvitsen jostain lisää hauskuutta elämääni tai blogin kirjoittaminen ei vaan enää ole mun juttuni (molemmat kovin mahdollisia). Vaihtoehtoisesti olen vain kasvanut yli tämän "hömpöttelyn": Vaihtovuoteni oli monella tapaa merkittävä osa elämääni ja koin kasvaneeni (muualtakin kuin mahastani) reissussa paljon ja ehkä jopa aikuistuneeni.

Voi olla, että jatkan kirjoittelua vielä myöhemmin, postailen välillä kun keksin jotain todella tähdellistä sanottavaa! Sitä odotellessa pidän nyt kuitenkin tauon kirjoittamisesta. Blogi jää toistaiseksi kaikkien nähtäville, sillä varsinkin vaihtopuolivuoteni matkajutut voivat olla hyödyksi joillekin, samaten New Yorkin reissuni vinkit.

Mutta joka tapauksessa, kiitos paljon kaikille lukijoille (joita oli kait noin kourallinen kommentoinnista päätellen). Blogia oli hauska kirjoittaa ja todellakin, en välttämättä lopeta kirjoittelua tähän, saatan hetken pohtimisen jälkeen vaikkapa perustaa uuden, aloittaa alusta niin sanotusti.

Mahtavaa loppusyksyä ja alkavaa talvea kaikille, palaillaan kun palaillaan! <3

Over & out.

- Kaisa

Tomaattifocaccia

2010-09-08T22:10:00.010+03:00

Leivoin siis tiistain synttäreilleni tomaattifocacciaa. Leipä on aivan mahtavaa, ei vaadi mitenkään erityisiä aineksia paitsi tuorejuustoa (ja leseitä, jos jaksaa niitä hankkia). Maku on hieman makeahko sillä taikinaan ja yrttiöljyyn tulee sokeria.

Tässä ohje:

3 dl vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 dl leseitä (itse en tietenkään mitään leseitä hankkinut, pistin vaan 1 dl lisää sämpyläjauhoja)
1 pss kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 dl lämmintä vettä
200g kasvirasvapohjaista tuorejuustoa

Yrttiöljy voiteluun:

2 1/2 rkl rypsiöljyä
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa (voi kokeilla jotain muutakin maustetta, esim. pippuria)
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna (en taas käyttänyt tätäkään itse, mutta antaa varmaan kivaa lisämakua)

Pinnalle:

n. rasiallinen kirsikkatomaatteja (miniluumutomaatitkin käy), itse ripottelin myös loput auringonkukansiemenpussini sisällöstä päälle

- Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää lämmin vesi, hiero tuorejuusto mukaan ja alusta.
- Kohota n. 30 min.
- Kaada taikina pellille, kastele kädet kylmällä vedellä ja levitä taikina 1 1/2 cm paksuiseksi levyksi.
- Kohota jälleen n. 30 min.
- Sekoita yrttiöljy, leikkaa tomaatit puoliksi ja painele ne kohonneen taikinan pinnalle.
- Voitele yrttiöljyllä.
- Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15 min.

Nam!

- Kokki-kolm...-Kaisa

Veden alla odottaa eri maailma

2010-07-08T18:16:00.001+03:00

Niinä hyvinä, jo kovin kaukaisilta tuntuvina aikoina, kun olin Malesiassa (onhan siitä nyt jo joku vajaa 1,5kk!), olin sukeltamassa Perhentianin lisäksi myös Langkawilla. Yksi toinenkin suomalainen sattui samalle reissulle ja hän napsi paljon kuvia veden alla. Sain kuvat tällä viikolla käsiini, joten tässä niistä muutama. Vesi oli harmillisen sameaa, mutta oi hitsi haluan takaisin!

Langkawi 5/2010, olkaa hyvä:

Olen kuin kala vedessä? Nou?

Nemoooo, huhuu!!

Aika vihainen ilme sulla hei.

High five, dude!

"Hymyile!" "No joojoo, koko ajan!"

Päästiinhän sieltä pinnallekin vihdoin:

Ja meitä venailtiin tosi turvalliselta näyttävällä paatilla:

Tein Langkawilla siis kaksi sukellusta, molemmat ihan peräkanaa, välissä kävin vaan syömässä vauhdilla. Meille ei annettu märkäpukuja, mikä ei tollasissa lämpimissä vesissä haittaa, mutta vähän ihmetytti silti. Turvallisuus ei ollut lähimainkaan samaa luokkaa, mitä Perhentianilla, jossa siis sukelluskorttini hankin maaliskuussa. Siellä oltiin niin tarkkoja, että koko ajan oli kaikki hyvin ja että varusteet oli kunnossa.

Toisaalta, Perhentianilla sukelsin pelkästään kaksistaan sukellusopeni kanssa, kun taas Langkawilla meitä oli 1 sukellusope ja muistaakseni 6 sukeltajaa, jokainen sai sukellusbuddyn, josta piti pitää huolta koko ajan. Se vaati vähän totuttelua, ja veden alla tuli vähän törmäiltyä, kun maskien näkyvyys nyt on mitä on. Mutta hauskaa oli ja ihan hirveä hinku takaisin sukeltamaan!!!

Onko lukijoissa muita sukeltajia? Paljonko ootte sukellelleet ja missä? Tahtoo tietää! :)

- Kaisa

(Hiili)Hanko

2010-07-06T19:34:00.001+03:00

Oltiin kaverin kanssa sunnuntaina käymässä Hangossa. Meitä ajelutettiin ympäriinsä ja sitten käveltiin mm. Rakkaudenpolulla, tutkailtiin hiidenkirnua ja ihasteltiin merta. Hangossa ei oikeastaan ole kyllä mitään tekemistä, muuta kuin toi meren tuijottelu, mikä ei ollut yhtään hassumpi tapa viettää kuumaa kesäpäivää. :D

Hangossa oli upeita villoja. Tässä niistä muutama:

Kiivettiin (lue: mentiin hissillä) vesitornin näköalapaikalle (1€) ihastelemaan kirkasta taivasta ja horisonttia.

Enpä oo hetkeen myöskään nähnyt näin täysin lumpeiden täyttämää lampea:

Käveltiin Rakkaudenpolkua pitkin ja taiteiltiin kallioilla.

Käytiin makasiineillä syömässä kallista, mutta hyvää pizzaa.

Ja ennen lähtöä takaisin Espooseen piti tietty käydä vielä jälkkärillä Neljän tuulen tuvassa.

Semmonen kesäpäivä. Voisin hyvin kuvitella itseni johonkin noista villojen parvekkeista nautiskelemaan maisemista, mutta ei Hanko kyllä mikään vilkas kaupunki ole ja veikkaanpa että tylsistyisin siellä hyvinkin nopeasti. :D

- Kaisa

Juhannus teekkareiden tapaan

2010-06-28T17:22:00.008+03:00

Mitä saadaan aikaiseksi, kun 12 teekkaria pistetään yhdelle mökille juhannusviikonlopuksi?

No paljon naurua, saunomista (oli se sauna sitten lämmin tai ei. Terveisin: "Osaan lämmittää saunan."), tyhjiä tölkkejä, viinipulloja, roskaa, mahtavat ilmat, aikamoinen krapula ja tyhjän haikea tunne, kun kaikki on ohi.

Vaikka en tuntenutkaan vieraista puoliakaan, osoittautui porukka tosi kivaksi ja hauskaa oli. :)

Millanes oli teidän juhannus?

-Kaisa

PS. Kiitos isille karpalo Gineistä ja äidille ruoista. :)

Porvoo

2010-06-22T21:15:00.002+03:00

Vietettiin sunnuntaina ystäväni K:n kanssa ihanan aurinkoinen päivä Porvoon idyllissä vanhassa kaupungissa. Pikkuputiikkien lisäksi tarjolla oli ihania puutaloja ja kaunis jokimaisema veneineen. Tässä vähän kuvia päivästä:

Tuliaisiksi ostin äidille ekologisen pesurätin, itselleni kilon säkillisen riisisuklaata ja lakua Brunbergin tehtaanmyymälästä, jonne eksyttiin valitettavasti samaan aikaan kun Vantaan partiolaiset. :D

Porvoossa oli kivaa. Selkeästi vanha kaupunki on tehty kesäpaikaksi, todella nättiä.

- Kaisa

Kuvien oikeudet: K & Kaisa

Parasta, pahinta

2010-06-13T11:16:00.001+03:00

Koska Espoon sää on tällä hetkellä kurja, en ole montaakaan kuvaa napannut, joten kertaan nyt vielä vähän mun puolivuotisen vaihdon parhaimpia ja huonoimpia juttuja. Kuvituksena upeimmat paikat, missä reissuillani kävin.

PAHINTA:

- aivan jatkuva hiki ja likaisuuden tunne

- bussit kulkee silloin kuin haluaa, mitään aikataulua ei ole - kukaan ei kertonut, että koulullamme (HELP University) ei ole vaihto-oppilastoimintaa

- asiat ei toimi yhtä hyvin kuin Suomessa, kukaan ei vastaa maileihin, kukaan ei tiedä mistään mitään

- kesken päivän yllättävät rankkasadekuurot ja valtavat salamoinnit ja ukkoset

- kuituisan leivän ja ruoan puute

- hieman edellisestäkin johtuen: muutokset, joita ruoka ja ilmasto tekee kropalle (mm. bakteerikannan erilaisuus, iholla luomet, silmissä rasvaläikät auringon takia...)

- karkki kallista ;)

- liskoja joka paikassa ja torakoita kaduilla iltaisin (hyiiii)

- varmaan näitä olisi vaikka millä mitalla lisää, mutta aika kultaa muistot ja en halua valittaa, kun oli oikeasti todella ihanat 6 kuukautta!

PARASTA:

- maukas ja edullinen ruoka

- aurinko ja altaalla löhöily

- edullista matkustaa ympäriinsä

- ihmiset ystävällisiä

- kokemusten karttuminen ja itsestään oppiminen (tosi kliseistä, mutta totta)

- sen huomaaminen, että oikeasti pärjää vaikka missä tilanteissa

- uusista opituista harrastuksista paras: sukeltaminen! (ja heti perässä tulee jäätikkökiipeily :D)

Semmosia. Jatkan viikonlopun viettoa. Ei kyllä mitään hajua mitä sitä tekis.

- Kaisa

New Zealand II

2010-06-10T19:23:00.002+03:00

Nonnih, oon vihdoinki selvinnyt Espooseen ja eka työpäiväkin on takana. Kävin tänään vielä lenkilläkin aivan upeissa merenrantamaisemissa. Nappaan ens kerralla kameran mukaan, ni saatte maistiaisia. :)

Mutta nyt siihen luvattuun Uuden-Seelannin jatko-osaan. Viime osassa taidettiin jäädä Franz Josefin jäätikönvalloitukseen. Eli siitä jatketaan:

Franz Josefilta matka jatkui Queenstowniin, joka on kait todella suosittu laskettelukaupunki. Me oltiin siellä kyllä 2 yötä, mutta yhtään kuvaa en saanut valoisaan aikaan, kun oltiin seuraava päivä Milford Soundin solamaisemissa.

Yllä kuitenkin pari kuvaa, poikettiin ihanan idyllisessä hedelmäpuodissa matkalla Queenstowniin, sieltä sai törkeän hyvää aidoista marjoista tehtyä jäätelöä! Taru Sormusten Herrasta-leffojen myötä Queenstownistakin tehdään nykyisin paljon retkiä kuvauspaikoille ja bongattiin hauska maasturi kadulta: "One four wheel drive to rule them all." Ja käytiin myös ihanassa pikkukarkkikaupassa, josta ois tehny mieli ostaa vaikka mitä. Maistoin mm. omenapiiraalta maistuvaa toffeeta!

Seuraavana aamuna suunnattiin siis koko päivän kestäneelle retkelle Milford Soundin upeisiin maisemiin.

Itse bussimatka kesti jotain 3-4 tuntia, risteily solassa parisen tuntia ja taas takaisin Queenstowniin 3 tuntia. Katsottiin paluumatkalla joku aivan sairaan huono vuorikiipeilyelokuva, mutta Milford Sound oli upea.

Seuraavaksi yövyttiin Dunedinin yliopistokaupungissa, jossa vierailtiin myös Cadburyn suklaatehtaassa ja saatiin paljon maistiaisia. Nammmm. Kuvasin tietty myös eteläisen pallonpuoliskon toiseksi kuvatuimman rakennuksen (kuvatuin rakennus tulee myöhemmin postauksessa): Dunedinin rautatieaseman.

Dunedinissa on myös maailman jyrkin katu, ainakin Guinnessin maailmanennätyskirjan mukaan. Katu täytyi tietty heti aamutuimaan kiivetä. Huh, oli siinä kuntoilua kerrakseen.

Ennen matkan loppumista sain vielä viettää jopa ruhtinaalliset 3 yötä Lake Tekapon pienessä kylässä ja matkalla poikettiin kuvaamaan pallonmuotoisia kiviä Moeraki Bouldersilla. Mitenköhän nuo pallot oikein on muodostuneet?

Lake Tekapo on suurehko järvi, joka on väriltään kauniin sininen. Ekana päivänä ilma oli niin tyyni, että järvi oli ihan peilikirkas ja tasainen. Ai että.

Tehtiin reissulla tutustumieni sanfranciscolaisen Joannan ja kanadalaisen Diannen kanssa päiväretki Mt. Cookille, Uuden-Seelannin korkeimman vuoren (n. 3750m) lähettymiin. Ostettiin liput upealle järviajelulle, järvihän oli tosiaan sulanut jäätiköstä ja järvessä kellui kaikenkokoisia jäävuoria.

Seuraavissa kuvissa ehkä koko reissun upeimpia maisemia: Mt. Cook sekä maisemaa Lake Pukakilta.

Lake Tekapon rentoutumisen jälkeen mun Uuden-Seelannin päätepysäkkinä oli Christchurch, jossa olinkin jo viettänyt yhden yön junamatkojen välissä. Christchurch oli turhauttava pikkukaupunki, sillä kaikki kaupat menivät kiinni jo joskus viiden maissa ja ruokapaikkoja ei ollut auki paljon missään. Ja kaikki oli keskivertoa kalliimpaa. Mieltä sentään piristi maailman paras kaakao, jota join taidemarkkinoilla sekä maukkaat espanjalaiset churrosit (edit: ne on churroja, sano rakas ystäväni E) samaisessa paikassa.

Vietin viimeisen yön Christchurchin lentokentällä epämukavissa asennoissa nuokkuen ja lensin sieltä Sydneyyn pariksi päiväksi. Sydney oli mukava iso kaupunki, jossa sai kyllä kävellä paljon. En kuitenkaan sielläkään keksinyt mitenkään ihan älyttömästi tekemistä, joten pari päivää riitti paikan näkemiseen (ja Oopperatalon kuvaamiseen) oikein hyvin. Ihana fiilis kaupungissa kyllä oli.

Semmosta. Nyt alkaa taas uudet kujeet, kun yritän totuttautua Espoossa asumiseen. Olen täällä nyt tämän kesän kesätöissä, huomenna taidan tehdä ristiretken Tapiolan keskustaan, ylihuomenna ehkä Helsinkiin. Kuvia luvassa!

- Kaisa

Uusi-Seelanti, 5/2010

2010-06-06T22:10:00.000+03:00

Noniih, vihdoinkin pientä kertausta mun toukokuun kolme viikkoa kestäneestä Uuden-Seelannin valloituksesta, joka tosin alkoi ja päättyi Australian puolella.

Lähdin liikenteeseen Kuala Lumpurista 3.5. ja lensin AirAsialla 8 tunnin matkan Melbourneen. Yövyin Urban Central-nimisessä todella siistissä hostellissa, jossa kämppiksinäni oli 3 mielenkiintoiselta haisevaa poikaa. :D

Kuvassa Melbournen kaupunkimaisemaa, parlamenttitalo, jokin hieno suihkulähde ja Victoria-kirjaston upea lukusali.

Rakastuin Melbourneen heti. Melbournessa on suurkaupungin ihanaa tunnelmaa höystettynä vanhoilla rakennuksilla ja älyttömän hyvännäköisillä nuorilla miehillä. Mitä sitä enempää tyttö kaipaisikaan, hä? :P Voisin hyvin kuvitella muuttavani Melbourneen joku päivä.

Melbournesta jatkoin matkaa parin päivän pyöriskelyn jälkeen Uuteen-Seelantiin, Aucklandiin.

Aucklandissa ei ollut paljoakaan tekemistä, yksi iso kauppakatu, muualla oli aika kuollutta. Kohokohtana oli post it-lapuista taiteiltu MUM-teksti kirjakaupan ikkunassa. Lappuihin sai kirjoittaa toivotukset äidille.

Skytower tarjosi kivat maisemat illalla auringon jo laskettua, mutta muutoin tekemistä oli aika hankala keksiä. Varsinkin kun Uuden-Seelannin ja Australian tapana oli pistää kaikki liikkeet kiinni jo viideltä tai kuudelta illalla.

Kävin toisena Auckland-päivänäni Waiheken saarella, 45 minuutin lauttamatkan päässä. Kävelin pitkin ihanaa merenrantaa ja silittelin vastaantulleita koiria sekä poimin ihania simpukoita ihasteltavaksi. Tykkäsin.

Seuraavaksi aloitin kolmisen viikkoa kestäneen bussimatkan koko Uuden-Seelannin läpi. Bussikseni valitsin MagicBusin, joka toimi hop on hop off-tyylillä, eli kyydistä sai hypätä pois koska halusi ja takaisin pääsi koska halusi. Harmi vain, että talvikautena aikataulut eivät toimineet kohdallani kovin hyvin ja kerkesin viettää lähes joka paikassa vain yhden yön. MagicBus tarjoaa eri passimahdollisuuksia, omani sisälsi bussimatkojen lisäksi myös kaksi upeaa junamatkaa. Hintaa passilla oli paljon, 440€.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Taru Sormusten Herrasta-elokuvien Hobittila, jossa ihmettelimme muutamia hobitin koloja ja ihastelimme uuteen Hobitti-elokuvaan rakenteilla olevia uusia koloja. Valitettavasti kuvilleni en saanut julkaisulupaa.

Yöpymispaikkana oli Rotoruan rikiltä haiseva kaupunki. Haju johtui geotermisestä maaperästä ja alla olevista kuvista näkee että termisyyttä oli tosiaan vähän joka paikassa. Aika hurjaa kävellä puistossa, joka oli täynnä kuumia lähteitä ja kuplivaa vettä ja mutaa. :D

Seuraavana aamuna matka jatkui mutkitellen Taupon upeaan järvimaisemakaupunkiin. Sitä ennen pysähdyttiin mm. Huka Fallseilla ihmettelemässä massiivisella voimalla puskevaa vesiputousta.

Lake Taupo oli aivan ihana kaupunki ja olisin ehdottomasti halunnut viipyä siellä pidempään. Järvimaisema oli rauhoittava, vesi täysin tyyni ja taustalla tulivuorien huiput.

Aikaiset aamut kävivät ikävän tutuiksi MagicBusin kyydissä. Yleensä herätykset olivat kuuden ja seitsemän välillä. Näin oli myös seuraavana aamuna, kun seiskan maissa suunnattiin Wellingtoniin, Uuden-Seelannin pääkaupunkiin pohjoissaaren etelärannikolle.

Ennen Wellingtoniin saapumista pysähdyttiin kuvaamaan Lake Taupollekin näkyneitä tulivuoria, joiden joukossa oli mm. Mt. Ruapehu eli Mt. Doom Taru Sormusten Herrasta-leffoista. Aikas mageita. :)

Wellingtonissa yövyin kaksi yötä ja kerkesin siis yhtenä päivänä vähän tutustua kaupungin tarjontaan. Käytiin reissulla tutustumani amerikkalaisen Joannan kanssa mm. kasvitieteellisessä puutarhassa, komediaesityksessä sekä Te Papan ilmaisessa ja valtavassa museossa.

Wellington oli ihan kiva, kaunis kukkulakaupunki veden äärellä. Kaupunki oli juuri sopivan kokoinen ja paikasta toiseen pääsi helposti kävelemällä.

Seuraavaksi suuntasimme lautalla yli Cook Straightin eteläsaaren puolelle Pictoniin, jossa hyvästelin Joannan ja muut bussimatkalaiset ja lähdin junalla kohti Kaikouran merenrantakaupunkia.

Tranzcoastal-niminen juna puksutteli pitkin nummia, kukkuloita ja merenrantaa. Välillä ei tiennyt mihin suuntaan olisi päänsä kääntänyt kun oli niin upeita maisemia.

Jäin siis junasta pois Kaikourassa, josta mun oli tarkoitus seuraavana aamuna lähteä whalewatch-retkelle bongailemaan valaita. Noh, tuuli oli aika mahtava ja aallot sen mukaiset (ikinä nähnyt niin korkeita aaltoja), niin vietinkin päiväni sitten pikkukaupungissa pyörien kun retki oli peruttu. Ihan kivaa sekin. :)

Seuraavana päivänä (nyt mennään jo ajassa 13.5.) hyppäsin taas junaan ja jatkoin matkaani Christchurchiin, jonne saavuin jo pimeän laskeuduttua, eli pysähdyin sillä kertaa vain yöksi. Yövyin vankilassa:

Kyseessä oli siis Jailhouse, vanhasta vankilasta restauroitu hostelli lähellä juna-asemaa. Oli aikas hauska paikka, pari selliä oli säilytetty ennallaan ja muuten huoneet oli tehty tosi valoisiksi ja avariksi. Jokaisesta löytyi oma tv ja dvd-soitin sekä, dorm-huoneissa harvinainen, pyyhe.

Taas jouduin aamulla heräämään törkeän aikaisin ja tällä kertaa nappasin Tranzalpine-junan, joka kuljetti minut vuoristomaisemien läpi saaren toiselle puolelle, länteen, Greymouthin hyvin harmaaseen pikkukaupunkiin, josta jatkoin seuraavana aamuna taas MagicBusin kyydissä kohti Franz Josefin jäätikköä.

Jep, kiipesin jäätiköllä. Varusteina olivat tuulitakki, kunnon saappaat ja niihin erikseen kiinnitettävät jääpiikit, tyylikäs vyölaukku sekä älyttömän leveä virne naamalla koko ajan. Meitä oli pienehkö ryhmä, jota veti innokas nuori Brooke. Välillä taiteiltiin kapeaakin kapeammissa railoissa, välillä ryömittiin liukkaissa auringon sulattamissa luolissa. Oli yksi upeimmista kokemuksista ikinä!

Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Uusi-Seelanti -tarina jatkuu ensi kerralla. Ilmoitelkaa, jos haluatte lisää kuvia, niitä nimittäin löytyy. :D

Seuraavassa postauksessa luvassa upeita maisemia Mt. Cookin juurelta.

-Kaisa

SUOMI!

2010-06-05T22:36:00.002+03:00

Hei,

Päivittelen nyt lyhyesti:

OLEN SUOMESSA TAAS! (kaikki huutaa jeeeee)

Olen lievästi sekaisin, nukuttiin viimeinen yö Hong Kongin lentokentällä, siitä 12 tunnin lento Lontooseen, siellä vähän pientä shoppailua ja 5 tunnin odottelun jälkeen vihdoinkin lähes tyhjälle lennolle Helsinkiin.

Piti ottaa vähän rohkaisua lennolla punaviinin muodossa, ja kun vihdoin saavuttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle näytti Suomen maa aika karulta. Tosin yötön yö yllätti mut aivan täysin, mistä lähtien aurinko paistaa vielä klo 23.30!!!

Perillä kotikotona olinkin sitten n. 3.15 tänä aamuna. Olo on tosi hyvin nukkunut, NOT. Kerkesin jo vähän kaupungille shoppailemaan ja rakastuin taas Gina Tricot'n toppeihin ja H&M:n edullisiin hintoihin. :D

Vielä pari päivää ja sitten on pakko muuttaa Espooseen ja aloittaa työt.

Noh, huomenna kirjoittelen vihdoinkin Uusi-Seelanti -juttuja ja pistän paljon kuvia!

Ihanaa olla kotona.

- Kaisa

PS. Osasin ajaa autoa vielä ihan oikealla puolella tietä. Hurraa!

So long, farewell, auf wiedersehen, adieu

2010-05-31T15:55:00.003+03:00

Viimeinen ilta Kuala Lumpurissa. Huomenna Hong Kong, perjantaina/lauantai-aamuna Suomi!

On samalla iloinen ja vähän hämmentynyt olo. Mitä ihmettä mä teen, ku mä palaan Suomeen?

(Kuvituksena eilisen KL Towerin vierailumatskua.)

Mun pitää heti palata arkeen täydellä teholla, veikkaan että ajatukset on aika lailla sekaisin ekoina päivinä/viikkoina.

Mun pitää osata ajaa autoa taas oikealla puolella tietä!

Mun pitää unohtaa hikoilu ja pukea pitkähihainen ja farkut. (JES!)

Ei enää ulkoaltaalla lekottelua. Niisk!

Suomessa on kirjastoja! Jes. Ei tartte enää ostaa jokaista kirjaa itse.

Suomessa naisia arvostetaan, ainakin enemmän kuin täällä.

Ei enää (intialais)miesten tuijottelua bussissa ja kaduilla. Ei enää "Hello, how are you?" -huuteluja liikkuvista rekoista. Dääm.

Kaikki ymmärtää, kun mä puhun suomea. Voi hitto.

Ei enää halpoja euron aterioita. Eilen syötiin tosi hienossa ravintolassa ja kahden ihmisen ruoat maksoivat yhteensä cocktaileineen ja alkupaloineen 55€. Jälkkäriksi otettiin Creme Bruleta 3,5 euron hintaan. Bite that, Finland!

Ei enää turhaa rahankulua tililtänostopalkkioihin.

Ei enää monta tuntia kestäviä "pikkusadekuuroja".

TV:stä tulee muutakin kuin huonostinäyteltyä saippuaa. (Kuten huonostinäyteltyjä rikossarjoja. :D)

Saa taas juoda kraanavettä ja käydä kuumassa suihkussa.

Edelliseen viitaten: Rusketus katoaa varmaan kahdessa päivässä, kun pääsee kunnon suihkuun.

Julkinen liikenne kulkee aikataulujen mukaan, odottaa joutuu korkeintaan 10 minuuttia (50 minuutin sijaan).

Mitä tämä tarkoittaa blogin kannalta? No sitä, että muutamaa perässä seuraavaa matkakertomusta lukuunottamatta tämä tyttö palaa arkeen ja blogipätkät eivät ole enää yhtään innostavia. :D Mutta jatkan silti, jos joku vielä tätä jaksaa lukea. :) (Ja jatkan vaikkei jaksaiskaan.)

Eli huomenna Hong Kong, mutta sitä ennen korkkaan vielä viimeisen viinipulloni ja hajoan matkalaukun pakkaamiseen.

Kohta tavataan, Suomi!

-Kaisa

I heart NZ

2010-05-28T05:57:00.000+03:00

Sinne meni 3 viikkoa niin että hurahti. Uusi-Seelanti oli aikas upea, palelin ihan törkeästi, mutta maisemat korvasivat pienet vilustumiset mennen tullen. Pohjois-saari ei vakuuttanut minua kovinkaan paljoa, mutta etelä-saarella koinkin vaikka mitä! Kiipesin Franz Josefin jäätikköä kunnon varusteissa, ihmettelin Milford Soundin valtavan kokoisia vuoria ja vesiputouksia puoliunessa, hurjastelin Tasman Lakella pikaveneen kyydissä jäävuorien lomassa, ja puhuin englantia niin paljon, että ääni lähti pariksi päiväksi kokonaan.

Kun pääsen Suomeen viikon päästä, pistän enemmän kuvia ja kertomuksia reissusta. Tässä kuitenkin pari alkumaistiaista:

Hobittila, jossa rakennettiin juuri uusia kotikoloja Hobitti-elokuvaa varten.

Huka Falls ja Lake Taupo.

Tulivuoria, alavasemmalla Mt. Ruapehu eli" Mt. Doom" Taru Sormusten herrasta -leffoista. Oikealla Wellington, U-Seelannin pääkaupunki.

Kaikoura, tuulinen merenrantakaupunki eteläsaarella. Täällä mun piti nähdä valaita, mutta retki oli peruttu. Selitys löytyy kuvista. :D

Franz Josefin jäätikönvalloitusta. Mulla oli typerä virne naamalla koko ajan. :D

Milford Sound. Onks tää nyt sit joku vuono vai mikä?

Maailman jyrkin katu Dunedinin yliopistokaupungissa sekä Moeraki Boulders -pallokivet.

Lake Tekapo, hyi mitkä maisemat.

Tasman-järven jäävuoria, Mt. Cook (korkein U-Seelannin vuori, 3754m) sekä Lake Pukaki (ehkä?).

Ja ette varmaan arvaa mistä noi kuvat on? Oiskohan Espoo?

- Kaisa

Elossa ollaan

2010-05-13T10:53:00.001+03:00

Hello there!

Tuuliset terveiset Kaikourasta, etelasaaren itarannikolta. Tarkoituksenani oli kayda tanaan moikkaamassa valaita, mutta ei sitten ihan onnistunut 10 metria korkeiden aaltojen takia. Nooh, ei makeaa mahan taydelta.

Tulin tanne siis eilen Tranzcoastal-junalla Pictonista. Juna kulki aivan kasittamattoman upeiden maisemien lapi ja junassa on myos ulkovaunu, josta voi ottaa kuvia. Tanaan jatkan samaisella junalla matkaa Christchurchiin, jossa vietan yhden yon ja huomenna on vuorossa Tranzalpine-juna, joka kulkee viaduktien, siltojen ja vuoristojen lomassa. Etta bite that!

Vietin pohjoissaarella noin viikon, ensin pari paivaa Aucklandissa, jossa ei ollut paljon nahtavaa, tein paivaretken Waiheken saarelle, jossa sain vahan maistiaisia upeista nummimaisemista ja upeasta merenrannasta.

Aucklandista aloitin Magicbus-bussikiertueen. Ensimmainen etappi oli Rotorua, mudalta haiseva pikkukaupunki, joka oli taynna mutaisia kuumia altaita. Siis niita oli ihan joka paikassa, puistoissa ym. ja tuoksu sen mukainen. Ennen Rotoruaa kavin tutustumassa myos Hobittilaan, Taru Sormusten Herrasta-leffojen yhteen kuvauspaikkaan.

Seuraava paiva kului ihastellen Waitomon luolien kalkkikivimuodostelmia ja yo vietettiin Lake Taupossa, jonka valtava jarvi oli upea, silla ymparoivat vuoristot heijastuivat jarven tyyneen pintaan ja vesi oli todella sinista.

Taupolta huristeltiin Wellingtoniin, Uuden-Seelannin paakaupunkiin, jossa vietin pari yota. Matkan varrella olen tutustunut pariin kivaan brittityttoon ja amerikkalaiseen Joannaan, jonka kanssa hengailtiin aika paljon pohjoissaarella. Nyt Joanna jatkoi matkaansa eri reittia, mutta toivottavasti tormataan toisiimme viela Queenstownissa ja Lake Tekapolla. Brittitytot lahtivat myoskin jo pois, Australian kautta Aasiaan, mutta oli tosi hauska jutella hyvin englantia puhuvien kanssa monta paivaa. (Ja todeta etta ne ymmartavat mua vallan mainiosti. Joanna mainitsi myos monesti, etta mun englanti on todella hyvaa. Jee.)

Ei tassa nyt muuta, googletelkaa kuvia mainitsemistani paikoista, nyt en kerkea latailemaan omiani esille. Menen viettamaan viela pari viimeista tuntia Kaikouran merimaisemissa ennen junan lahtoa.

- Kaisa

PS. Sain eilen mailia edellisesta tyopaikastani ja minut halutaan toihin kotikaupunkiini kesaksi! Edit: Sainkin toita Espoosta, eli nyt vasta hurja muutos onkin! Jee. Bye Bye Tampere, nahdaan vasta ensi syksyna. Jos joku tarvitsee kamppaa Tampereelta kesaksi, multa loytyisi! :)

"Pilvessä" Langkawilla

2010-05-02T14:50:00.000+03:00

Heippatihei!

Viikon Langkawi-reissu takana, oli kyllä kiva viikko, paljon altaalla hikoilua ja myöhään nukkumista. Huomenna lähden 3,5 viikon reissulle Melbourne-Uusi-Seelanti-Sydney-akselille, joten nyt on pikkusen kiirus, kun pitäis ehkä vähän pakata. Antaa siis kuvien puhua tällä kertaa (suurimmaksi osaksi) puolestaan:

Hotellimme, Holiday Villa (kuvassa alaoikealla allasmaisemaa), oli ihan rannan tuntumassa ja kävin parina iltana siellä kuvailemassa upeaa auringonlaskua. Ylläolevassa kuvassa paikalliset selvittelevät koko perheen voimin kalaverkkojaan, rannan sadat ravut ovat kaivaneet kuoppiaan ja pyöritelleet hiekkapallojaan muodostaen hienoja kuvioita hiekalle. Jos reikien päälle astui, meinasi hiekka pettää alta, niin tiheässä oli rapujen luolat.

Langkawilla on juuri alkanut sadekausi ja se näkyi sakeina pilvinä ja ajoittaisina sadekuuroina. Auringonlaskulle pilvet loivat dramaattista tunnelmaa. Tykkäsin. :)

Perjantaille varasin sukellusretken lähisaarelle, Pulau Payarille, jossa sukelsin neljän muun turistin kanssa Coral Gardenin värikkäissä korallimaisemissa ja toisessa paikassa, jossa aallokko oli aika hurjaa ja sukeltaminen vähän haasteellista, mutta kaloja oli tuhottomasti. Tapasin matkalla myös yhden suomalaisen, joka otti myös musta pari kuvaa veden alla, niitä kuvia odotellessa... Illemmalla käytiin vielä Kuahin kaupungissa ihmettelemässä Langkawin maamerkkiä, valtavaa kotkaa (Langkawi= punaruskea kotka).

Lauantaina oli vuorossa Cable Car, joka vei meidät 705 metrin korkeuteen. Oltiin pilvessä, siis kirjaimellisesti, sillä maisemia ei paljoa nähnyt pilven sisältä. :D Mutta oli silti ihan hauska reissu, hikeä pukkasi niin kuin pitikin. Illalla käytiin taas ihastelemassa tällä kertaa vähän pilvisempää auringonlaskua.

Semmosta. Nyt mun kai oikeesti pitäis pakata... Öö, mitä ihmettä mä otan mukaan! ? Palaillaan viimeistään 3,5 viikon kuluttua, ehkä aikaisemmin, jos matkan päältä pääsen päivittelemään tunnelmia. :D

- Kaisa

Ei aina voi onnistua

2010-04-25T09:49:00.001+03:00

Noniin, Tiomanilta on selvitty.

Lauttamatkalla Tiomanille sain vähän käsitystä paikan suuruudesta, ku lautta pysähtyi ainakin viidellä eri rannalla ennen kuin tuli mun Air Batang (lyhyesti ABC) -rannan vuoro. Paikka vaikutti muita kivemmalta, ainakin maisemiensa puolesta ja suuruudeltaan.

Kuvassa mm. Genting beach ja paikallisia nuoria miehiä kalastuspuuhissa.

Täytyy myöntää, että oli aika ristiriitainen loma, en ekana iltana meinannut löytää millään yöpaikkaa, joten jouduin ottamaan aika karmean huoneen, ja yön aikana mua puri ties mitkä itikat. Aamulla kauhistus oli aikamoinen, kun puremia oli molemmat jalat ihan täynnä. Tosi kaunista. Kovan arvelun ja netissä tiedonetsinnän jälkeen veikkaan, että nää ei ehkä onneksi oo bed bugien puremia, vaan jotain hyttystenpistoksia, sillä näitä on vaan niissä kohdissa, mitkä mulla ei ollut vaatteiden peitossa ja bed bugit löytäisivät kyllä tiensä vaatteidenkin alle. Samaten tapoin käsittämättömän määrän hyttysiä yön aikana... Toivotaan siis näin, vaikka raivostuttavia nuo jalan jäljet on, yäk.

Mökissä ei siis edes oven kahva toiminut, se oli melkein irti, joten ovi lukittiin tosi luotettavalla erillisellä lukolla. Lisäks ilmeisesti Tiomanilla muutenkaan ei tunneta käsitettä lavuaari. Ämpäri ajoi kait saman asian. Paikan nimi oli muistaakseni jotain Pa'Cik Place ja hinta yhdeltä yöltä 25RM, eli n. 6€. Älkää menkö! :D Koko yön mua vaan huvitti miten joku paikka voikin olla niin kolkko! :D

Kävin samana iltana heti kyselemässä vielä muualta yöpaikkaa seuraaviksi öiksi ja sainkin South Pacific-nimisestä paikasta varattua huoneen heti seuraavaksi aamuksi. Oli aika helpotus, kun aamulla pääsin tähän huoneeseen:

Ero ei ollut suuri, mutta hyttysverkko oli jees (tosin hyttysiä ei ollut tuolla sitten nimeksikään) ja vessanpytty näytti siltä, että siihen ehkä jopa uskaltaisi istahtaa. Ulkona leikkivät omistajan lapset ja muu paikallisten meno lämmitti kovasti mieltä sekä ihana merimaisema ja kiva veranta olivat plussaa. Myös se, että lattianraosta ei näkynyt maahan helpotti oloa. Huoneen hinta oli 30RM/yö, eli n. 7-8€.

Päiväni vietin rannalla, Air Batangin eteläkärjessä, jossa oli ainut uimakelpoinen alue. Muualla oli liian kivikkoista uimiseen. Ranta oli tosi rauhallinen, ruotsalaisia, tummasti ruskettuneita nuoria näkyi olevan aika paljon, mutta missä niitä nyt ei olisi? :P Myös brittejä ja ausseja pyöri paljon, mutta yhtään suomalaista en tavannut!

Illat kuluivat hyvästä ruoasta nauttien ja maisemia kuvaillen.

Kolmantena päivänä vuokrasin snorklausvehkeet ja snorklailin käsittämättömän kirkkaassa vedessä. Kaloja ei ollut paljoa, mutta ne mitä näin olivat tosi värikkäitä ja sellaisia, joita en Perhentianilla sukeltaessakaan ollut nähnyt.

Kävelin myös viereiselle päärannalle, Tekekiin, jossa ABC:n mopojen sijaan huristelivat myös autot. Paikka näytti ihan autiolta paikallisia lukuunottamatta, käsittämätöntä. Muutenkin kaikki rannat, joille lautta pysähtyi näyttivät ihan hylätyiltä. Missä ne kaikki ruotsalaiset oikein olivat siihen aikaan!?!

Kuvassa mun rantavermeet ja Tekek.

Tioman on melkein kokonaan pelkkää metsää ja se näkyi aika hyvin myös paikan vehreydessä ja elikoiden määrässä. Joka kerta matkallani rannalle näin ainakin kolme kaksimetristä vesiliskoa ylittämässä betonipolkua. Kuvia en saanut, kun ne kerkesivät aina kipittää karkuun. Myös apinoita oli lukuisia ja pari kertaa olin ihan varma, että joku yritti heittää puusta hedelmänkuoria mun päälle. Onneksi ei osunut. :D

Lisää jännitystä lomaan toi se, että lähtöä edeltävänä päivänä kävin kyselemässä moneltako lautta lähtee seuraavana aamuna ja vastaus oli, että eka lähtee vasta klo 12.30. No sehän ei mulle passannut, kun bussilippu oli ostettu klo 13.30 lähtevään bussiin ja lautalla kuluu rutkasti yli 2 tuntia takaisin Mersingiin. Noh, hätä ei onneksi ollut paha, sillä toisesta paikasta kysellessä kävi ilmi, että eka lautta lähtee jo klo 7.30.

Taas tuli koettua malesialaisten tietämättömyys. Ja kun toinen ei tiedä, niin neuvotaan toiseen paikkaan, vaikkei ole mitään varmuutta siitä tiedetäänkö muuallakaan asiasta yhtään mitään. Ja joskus täällä neuvotaan täysin päin honkia ihan vain osoittaakseen, että mukamas tietää asioista jotain. Tähän olen onneksi tottunut tosi nopeasti eikä ärsytä enää niin paljoa kuin alkuaikoina. :D

Lähtöaamuna kuvailin vielä kaunista laiturialuetta ja ihastelin kirkasta vettä, jossa näkyi runsaasti kaloja uiskentelemassa. Kameraan asti ne eivät tietenkään tainneet välittyä.

Loppujen lopuksi Tioman oli ihan jees, mutta Perhentian voitti kyllä mut puolelleen jo ajat sitten. Tiomanin alkeellisuus ja ärsyttävät itikanpuremat vähän masensivat, mutta paikallisten elämää oli kiva seurata turistien täyttämällä saarella. Koko matka tosin kustansi mulle ruokineen ja matkoineen n. 70 euroa, että kalliiksi ei tämäkään kokemus käynyt. Kuten otsikossakin mainitsen, aina ei vaan voi onnistua, kaikki ei mene aina putkeen. Se täytyy vaan hyväksyä ja nauttia silti siitä mitä eteen tulee. :)

Huomenna sitten viimeisen tentin jälkeen Langkawille!

- Kaisa

Reissuputki alkaa/jatkuu

2010-04-20T18:43:00.000+03:00

Nonnih, taas on yksi psykan tentti ohi (aivan helvetillinen tentti muuten). Jouduttiin heräämään tuhottoman aikaisin, jo ennen kuutta jotta varmasti kerettiin bussilla tenttiin ajoissa, murrr.

Tänään tuli tentin jälkeen käytettyä vähän jokaista mahdollista julkista kulkuvälinettä, kun menin bussiasemalle, Pudurayalle (paikka jota inhoan ja pelkään) ensin bussilla ja sitten metrolla ja sitten yhden pysäkinvälin (aika hiton pitkä väli kyllä, mut ois pitäny vaihtaa junaa) kävelin vesisateessa. Tuli ihan vähän kuraiseksi jalat, mutta säästin 1,20 ringittiä (n. 30 snt!), jes.

Ostin Pudurayalta siis bussiliput Mersingiin huomisaamuksi (ah, ihanaa, aikainen herätys TAAS). Pudurayalta otin junan takaisin Masjid Jahmekille, josta olin juuri kävellyt, sieltä vaihdoin toiseen junaan, joka vei mut yhden pysäkinvälin Dang Wangille, josta kävelin ulos ja pienen etsimisen jälkeen löysin kävelytien Monorailille, jolla hurauttelin pari pysäkinväliä Bukit Bintangille. Koko kiertoajelun hinnaksi tuli 6,80RM, eli n. 1,50€. Huhhuh. :P

Bintangille menin siksi, että Times Squaren ostoskeskuksesta löytyy lähin paikallisen Internet-yhteyden tarjoajan DiGin palvelupiste, jossa sain jotenkin sumplittua mun nettijuttuja.

(kuva)

Irtisanoin eilen DiGin mokkulasopimuksen, koska muutoin en enää kerkeisi maksaa laskuja. Ongelmaksi tuli kuitenkin ulkomaalaistakuumaksun (500RM) palautus, joka yleensä tehdään vasta 2 kk kuluttua, joka mulle ois liian myöhään, kun oon jo silloin Suomessa, missä shekkiä ei voisi lunastaa. Nyt sain tuolla Times Squarella hoidettua sen niin, että ne maksaa sen mun tilille heti kunhan vaan toimitan niille mun Suomen tilinumeron... Hmm, ei muuta kuin Sampopankille kyselyä, niin toivottavasti tuokin hoituu.

Ongelmana nyt kuitenkin on se, että mä olen tasan 2 päivää kotona seuraavan 5 viikon sisään. Että jes, toivottavasti pystyn netin kautta hoitamaan hommat reissun päältä kuntoon.

Niiiiin, siis huomenna suuntana 6 tunnin bussimatka (plus kolmen eri julkisen välineen käyttö aamulla bussiasemalle pääsemiseksi. Eikä lähde edes Pudurayalta tällä kertaa. Mikä sinänsä on positiivista. :D) Mersingiin, Malesian kaakkoisrannikolle, josta toivon mukaan pääsen lautalla/speedboatilla Tiomanin saarelle. Ekaa kertaa en varannut yöpymispaikkaa, kun harvalla paikoista edes on nettisivua, tai jos on, niin vastausta kyselyihin ei kuulu ei näy. (kiitti vaan Nazri's Place.) Pitäkää peukkuja, ettei nyt oo taas jonku tuntemattoman Ahmed Mohammad Shridin syntymäpäiväpyhä ja että saan kivan (ja ötökkävapaan) huoneen edullisesti.

(kuva)

Tarkoituksena olisi vaan löhöillä rannalla ja ehkä vähän snorklailla ja/tai sukellella. Rahatilanteeni ei vaan oikein salli kauheesti aktiviteetteja tällä hetkellä, niin saa nyt nähdä teenkö yhtään mitään. :D

(Tää kuva on ihan kuin Perhentianilta! Google sanoo kyllä, että pitäisi olla Tioman ABC-rannalta, jonne aion suunnata. :D)

Palaan lauantaina, jonka jälkeen vietän yhden päivän Kualassa, sitten viimeinen tentti ja siitä suoraan Langkawille. Langkawilta palaan seuraavana sunnuntaina, jonka jälkeen heti seuraavana päivänä (ma 3.5. jos joku meni jo sekaisin) mun Australian ja Uuden-Seelannin valloitus alkaa. Yritän keretä päivitteleen blogia vielä esim. ens sunnuntaina, jos aikaa riittää. Sen jälkeen varmaan hiljenee, ainakin kuvien puolesta. Pieniä reissuraportteja saattaa ilmestyä.

Mutta nyt, adios, palaillaan toivon mukaan loppuviikosta!

- Kaisa

Sekalaista

2010-04-14T16:17:00.000+03:00

Täällä ei oo taas tapahtunut mitään muutamaan päivään. On ollut ihan tylsää, haha. Viimeinen yliopistopäivä oli eilen, tiistaina ja olo aika helpottunut sen jälkeen. En ole mitenkään erityisemmin näistä koulupäivistä nauttinut, opetuksen taso kun on vähän mitä on ja kaikki luokkatoverit on 19-vuotiaita, jotka käyttäytyvät kuin olisivat 14. Suurimmaksi osaksi veikkaan heidän lapsellisuuden johtuvan siitä, että kaikki asuvat edelleen kotonaan vanhempiensa luona. Vielä ei ole tullut aika aikuistua, saa nähdä koska tulee. :D

Tänään löhöilin vaihteeksi altaalla parisen tuntia ja aurinko porotti kerrankin ihan kirkkaalta taivaalta. Onnistuin tietty polttamaan jalkani, oon siinä aika pro, kun joko ne ei saa väriä lainkaan tai sitten ne palaa.

Olen myös kuvaillut vähän randomilla kaikkea mitä täällä olen päivien mittaan puuhaillut:

Ilma on näyttänyt tolta jo aika monta viikkoa, pilveä pilven perään. Tänään oli pitkästä aikaa vähän kirkkaampi päivä. Sadetta ei ihan joka päivä enää saada, mutta nykyisin se iskee jo päivällä joskus puoli neljän aikaan perinteisen iltakuuden sijaan. Tiedä sitten kumpi on kivempi. Ainakin ollaan jouduttu nappaamaan bussi ostarilta kodin eteen aika monta kertaa kun ei olla haluttu ihan täysin kastua. Matkaahan on se hurjat 4-5 korttelia.

Malesian TV-tarjonta on aivan surkeaa, pelkkiä salkkari-kopioita, näyttelijöiden taso taitaa olla Suomen versiotakin huonompaa (onko se edes mahdollista!?). Yksi ilta unohduin katsomaan paikallista Tartu Mikkiin -versiota. Täytyy myöntää, että Suomessa ne sentään osaa edes vähän laulaa...

Muutama postaus takaperin kerroin ruoista ja Gelato Fruity-jätskipaikasta. Nappasin vähän kökköisen kuvan kännykän kameralla viime lauantaina kun oltiin keskustassa Suria KLCC-ostarilla herkuttelemassa. Tuota jätskipaikkaa tulee ikävä. Ananas-appelsiini - ja cookie -maut ovat vaan niiiin hyviä.

Yhtenä aamuna oltiin bussissa melkein kaksin Mimmin kanssa. Aika erikoista. Ei hätää, bussi täyttyikin pitkin matkaa sitten aika hyvin. :D Paluumatkoilla koulusta kotiin bussi on yleensä ihan tupaten täynnä ja hien määrä sen mukaista.

No tää kuva onki sitten laadukkain ikinä. Oon jostain syystä viettänyt aika paljon aikaa viileissä vaatekaupoissa ja sovituskopeissa. Ja siis tarkotuksena on tietty vaan aina ollut yrittää kuvata itsestään todistusaineistoa siitä, että oon oikeesti saanut vähän väriä täällä. Tietty sinne koppiin sit pitää tekosyynä ottaa jotain vaatteitakin "sovitukseen". Köh.

Sit illan boonus: Haluisin ehkä ton mallisen tukan... Uskaltaiskohan sitä kokeilla malesialaisten tukanleikkuutaitoa toistamiseen (viimeks vaan vähän tasottelin). :D

Nyt meen vähä lueskelemaan psykan kirjaa, perjantaina ois nimittäin tentti. Ja seuraava ens tiistaina, jonka jälkeen ois muutama päivä aikaa reissata johonkin, mutta MIHIN!? Ehdotuksia? Sitten on vielä seuraavana maanantaina yksi tentti, jonka jälkeen alkaa hurja reissuputki Langkawi-Melbourne-Auckland-koko Uusi-Seelanti-Christchurch-Sydney-KL. Ja sit jossain välis myös Hong Kong-Suomi. :D

- Kaisa

Nokiaa ulkomailta

2010-04-11T09:48:00.001+03:00

Meninpäs sitten tosiaan torstaina kaupungille Bukit Bintangin Plaza Low Yat -elektroniikkahelvettiin suunnitelmissa ostaa tietokoneeseen ulkoinen kovalevy, läppärisuoja sekä uusi kännykkä. Noh, kovalevy jäi ostamatta, mutta kännykkä ja suoja lähtivät matkaan.

Plaza Low Yat on siis n. 5-kerroksinen valtava elektroniikkaostoskeskus Kuala Lumpurin ostosalueella, jossa on ständejä ja vähän isompia liikkeitä aivan tuhottomissa määrin. Ihmisiä on älyttömästi ja myyjät huutelevat ja kärkkyvät asiakkaita aika aggressiivisesti.

(kuva)

Kyllä oli tällä tytöllä vähän vaikeaa kun tuntui että varsinkin tietokoneosastolla miesmyyjät tuijottivat mua vain ulkonäön takia eivätkä niinkään potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta. Siinä määrin rupesi kovalevyn metsästys ahdistamaan, että jäi se ostamatta, kun miehien kommentit olivat luokkaa "Hey pretty leg, how can I help you?", "Yes sexy miss, you need some help, miss?". Sama huutelu ei rajoittunut pelkästään myyjiin, joten tietokonekerros tuli aika nopeasti koluttua ja keskityinkin sitten kännykän metsästykseen.

(kuva)

Kännykkäkojuja oli tosiaan "aika" paljon, joten päätin tehdä vähän hintavertailua ja sain selville, että kännyköistä sai valita joko Kuala Lumpur-version (takuu voimassa vain Kuala Lumpurissa) tai originaaliversion (takuu voimassa Malesiassa). Ensimmäinen kännykkä, jonka meinasin ostaa oli Nokian 5800 ja sen KL-hinta olisi halvimmillaan ollut 840 RM (n. 190€) ja originaaliversion 950-1050 RM (210-230€). Kun kysyin mitä eroa KL-hinnalla on originaaliin, niin vastauksena sain, että laturi ja kuulokkeet voivat olla vähän huonompilaatuisia. Jaha, ei kiitos.

Loppujen lopuksi en sitten edes päätynyt ostamaan kyseistä kännykkää, vaan parissa kojussa vertasin vielä Nokia 5530:n hintaa ja päädyin sitten siihen sen pienemmän koon, Wlan-yhteyden ja halvemman hinnan takia:

Kännykkä on kosketusnäytöllinen ja siinä on mm. mp3-soitin, aivan loistava äänentoisto ja suht hyvä kamerakin vielä. Hinta oli loppujen lopuksi jopa Suomen hintoja n. 8€ kalliimpi, sillä euron kurssi on tällä hetkellä aika huono. Hintaa kännykälle tuli siis n. 187€.

Akku taitaa tuosta vekottimesta kulua aika nopsaan, sen verran musan kuuntelu kuluttaa, mutta oh well, sitä varten on laturi. Mitäs luulette, oliko hyvä ostos? Ainakin ihan innoissani rupean nyt metsästämään eri värisiä suojakuoria. :P

- Kaisa

Testipakkaus

2010-04-09T15:42:00.005+03:00

Kylläpäs olen ollut tänään taas tehokas, NOT! Aamulla söhelsin ja hikoilin sisällä, tyhjensin vaatekaappini sisällön sängylle ja kokeilin mahtuuko kaikki matkalaukkuun.

Mahtuihan ne ja painoa on nyt n. 22 kg. Laukussa ei vielä ollut kenkiä ja meikkilaukkua ja muutaman paidan päätin vaan heivata menemään, niin ei EHKÄ tartte postitella täältä mitään ikuisuuden kestävän maapostin kautta, vaan otan kaiken laukussa mukaan. Tämä pätee nyt niin kauan kunnes saan jonkun himoshoppauskohtauksen siellä Uudessa-Seelannissa. :D

Pakkailun ja laukun purkamisen jälkeen menin altaalle. Päivä oli tosi pilvinen, mutta onnistuin silti taas saamaan väriä, enimmäkseen (lue: kokonaan) tosin punaista, mutta niin se vaan mulla toimii. Punaisuus laskee muutamassa päivässä, jonka jälkeen olen vaaleampi kuin ennen punaisuutta. Reilua on elämä.

Eilen kävin vähän riehumassa kaupungilla ja ostin mm. sopivamman kokoisen läppärisuojakotelon... ja, KÄNNYKÄN! Postauksen kuvat on otettu sillä kännykällä ja oon aika rakastunut, vaikkakin hintaa tuli lopulta vähän enemmän kuin oletin (perhanan pankit, kun pitävät kurssia ihan törkeän alhaalla). Lisää kännykästä vaikkapa huomenna, kun mulla ei silloinkaan ole mitään tekemistä. :D

Rupeaa vähän jo matkaväsymys iskemään ja koulun takia en nyt pariin viikkoon pääse täältä liikkumaan mihinkään. Noh, viikko vielä ja sitten alkaa tentit ja välissä on 5 päivää aikaa tehdä joku reissu johonkin. Uuden-Seelanninkin matkasuunnitelmat rupeaa valmistumaan, suunnittelin päivät, milloin missäkin päin yritän olla. Tämän jouduin tekemään aika tarkaksi sen takia, että ostan hop on hop off -bussipassin, ja se ei talvikaudella kulje joka päivä. Harmi, mutta enköhän mä silti kerkeä kaiken nähdä, mitä siinä matkan varrella on! :)

Mitäs veikkaatte, mitä tulee mun matkalaukku sitten loppujen lopuksi painamaan, kun sen oikeasti pakkaan!?

- Kaisa

Ruoka-aika!

2010-04-07T17:33:00.002+03:00

Heiii!

Mun viime päivät ei oo ollut mitenkään tapahtumarikkaita, joten olen keskittynyt herkutteluun. Olen välillä pistänyt tänne blogiinkin muutaman ruokakuvan, tänään keskityn vain niihin ja paikallisen ruokakulttuurin selittämiseen.

Syön täällä melkein pelkästään ulkona, mitä nyt muutaman kerran on tullut mikrossa lämmitettyä pikanuudelit, kun ei ole jaksanut lähteä ulos. Ulkonasyöminen on oikeastaan halvempaa kuin ruoan itsetekeminen, yleensä päivässä mulla menee syömiseen n. 1,20€ - 5€, keskimääräisesti ehkä 2,5€.

Kämpän lähellä olevan intialaisen Jasimaa -katukeittiön antia: joku lammaspiirakkamunakaspaketti sekä maailman parhainta juustonaan-leipää, jota me koko porukalla rakastetaan. Tämän annoksen hinta on yhteensä n. 1,50€.

Katukeittiöistä saa yleensä ruoan paljon halvemmalla kuin esim. ostoskeskuksista, lisäksi ostareilla sekä muissa ravintoloissa ruoan hintaan lisätään vielä 5-10% veroa ja 5% palvelutaksa. Harmi vain, että harvoissa katukeittiöissä on tarjolla ruokalistaa, jolloin tilaaminen on haastavaa ja koskaan ei oikein tiedä mitä saa. Ei kyllä aina tiedä oikein noissa ravintoloissakaan... :D

Mun lempimättö täällä on ehdottomasti paistettu riisi vihanneksien kera ja/tai kanan kanssa. Parhainta fried ricea söin Indonesiassa Gilillä, siellä riisi oli ihan silkkisen tuntuista suussa ja hintaa tuhdilla annoksella oli jotain 0,80€.

Kuvassa Cameron Highlandseilla nautittu pineapple fried rice-annos, joka oli oikein maukas. :)

Myös paistetut nuudelit milloin minkäkin lihan tai juuresten kanssa maistuu silloin tällöin.

Toinen lempparini on kämpän lähettyvillä olevan kiinalaisen Restoran OK -katukeittiön antimet. Ihan sama mitä sieltä tilaa, maku on aina loistava! Lempparikseni voisin nimetä ainakin makeankirpeän sitruunakastikekanan sekä hunajakanan, jotka molemmat ovat riittävän miedosti maustettuja mun kielelle. Lisäksi paikallinen pinaatinnäköinen keitetty mikälie-vihannes valkosipulimausteessa on aivan ihananmakuista!

OK on vähän "kalliimpi" katukeittiö, mutta laadusta kannattaa maksaa. Tämä koko setti, josta syö hyvin 3 ihmistä + juomat maksoivat muistaakseni yht. n. 11€.

Jos mieli rupeaa tekemään peruslänkkäriruokaa, niin suuntaan yleensä Secret Recipeen, joista saa suussasulavien juustokakkujen lisäksi myös hyvin miedonmakuista kanafileetä, spagettia ja lasagnea.

Tämä lasagne-annos maksaa n. 4€. Vinkki äidille: mä haluan sun tekemää lasagnea, kun palaan täältä Suomeen.

Edellispäivänä eksyin herkuttelemaan johonkin One Utama-ostarin lukuisista ruokapaikoista, jossa söin jokseenkin mielenkiintoista "cheese baked rice with mushrooms" - settiä (yht. 4€).

Paikasta tuli kuitenkin mun lemppari maailman parhaimman juoman ansiosta. Vai miltäs kuulostaisi passionjääjäätelö-juoma. Ikinä en ole juonut yhtä raikasta ja täydellistä juomaa! Ihan oikeista hedelmistä, saanen lisätä. Täällä ei paljon purkkimehuja laseihin kaadella, paitsi Ikeassa:

Ihan oma lukunsa ovat vielä jätskibaarit Baskin & Robbins sekä Gelato Fruity, joista ensimmäisestä saa maailman parhainta Piece of cake-jädeä, josta löytyy kaikkia makuja sekä isoja suklaakakunpohjapaloja. Gelato Fruity sen sijaan muistuttaa vähän jotakin italialaista kioskia, jossa jätskit ainakin näyttävät todella tuoreilta ja maistuvat raikkailta. Parin pallon kupponen maksaa 2-2,5 egeä. Nammmmm.

Suurin osa ruokapaikoista toimii tarjoilijaperiaatteella, pöytään istutaan, menut tuodaan käteen ja tilaukset tehdään pöydästä. Poikkeuksena tietenkin pikaruokalat, joissa selviää helpommalla; välillä kun tuntuu olevan aivan mahdotonta saada tarjoilijaa tuomaan lasku pöytään (saatika että laskut olisivat erikseen jokaiselle ihmiselle).

Siinä nyt jotain paikallisesta ruoasta, jos jokin jäi mietityttämään, pistäkää ihmeessä kysymyksiä tulemaan, niin vastailen parhaani mukaan. Tällä hetkellä suomalaisesta ruoasta kaipaan eniten PERUNAA ja viljaista leipää. Täällä kun leivät maistuvat kaikki valkoiselle mössölle tai pullalle.

- Kaisa

F1

2010-04-05T08:41:00.011+03:00

Tässä ne päivät vaan kuluu, vaikken oikein mitään olekaan puuhaillut. Perjantaina kirjoittelin yhtä psykologian harkkatyötä ja lauantaina käytiin tyttöjen kanssa keskustassa moikkaamassa n. 20 muuta suomalaista, jotka lähes kaikki opiskelee Penangilla. Lähdettiin niiden kanssa istuskelemaan pariksi tunniksi vielä yhteen Bukit Bintangin baareista (ihan pikkunen baarikatu, sanoisin) ja kotiin köröteltiin taksilla yöllä joskus kahden maissa. (Ihan hullua, miten paljon Penangilla on suomalaisia vaihtareita, kun taas täällä KL:ssa meitä on kaksi TTY:ltä.)

Siitä olikin sitten tooosi kiva nousta seuraavana aamuna ja lähteä formuloita katsomaan Sepangin radalle. Sepangille päästiin kätevästi läheiseltä One Utama-ostarilta bussilla 15 ringitillä (n. 3,30€) ja matka kesti vähän päälle tunnin. Meidän paikat oli halvimmat mahdolliset (50€ konserttilipun kanssa), eli rinteessä istuskeltiin, mutta onneksi ei kertaakaan satanut (ihan outo luonnonilmiö Kualassa!) ja meidän mutka sai muutenkin ihan hyvin huomiota, kun ainakin kolme autoa keskeytti ja yhdeltä posahti moottori viimeisellä kierroksella.

F1-kisa oli aika mahtavaa kokea livenä, vaikka nurmella istuskelu puudutti takapuolen ja muurahaiset puski joka suunnasta. Pieni tuulenvire helpotti paahtavan auringon kuumuutta ja varsinkin ensimmäisen ja toisen kierroksen hurjat takaa-ajot olivat jännää katsottavaa. Huonona puolena voisin sanoa, että kisan tilanteesta ei ollut mitään hajua, autoista ei oikein tunnistanut mihin talliin ne nyt kuuluu (ei varmana johtunut mun noviisiudestani, eih) ja kisa päättyi ihan yllättäen Webberin ja/tai Vettelin yhtäkkiä heilutellessa "kunniakierroksellaan".

Ilta jatkui Sepangin F1-konsertissa, jossa esiintyi aika turruttavan pitkällä kaavalla Haiti-rakkauttaan toisteleva Wyclef Jean ja Fatboy Slim, jonka valoshow sai mulle aikaan migreenin. Konserttialueelle ei saanut viedä mitään omia juomia tai ruokaa, mikä kusi pahasti, sillä itse alueelta ei saanut mitään muuta kuin kalliita purilaisia tai vaihtoehtoisesti pari kanasateevarrasta ja kylmiä riisipalloja. Oli aika heikko olo, kun lopulta yöllä päästiin kotiin, mutta, oh well, hengissä ollaan ja kivaa oli!

Seuraavaksi kai pitäis suunnitella Uuden-Seelannin reissua vähän tarkemmin. Onko kukaan lukijoista käynyt siellä? Missä pitäisi piipahtaa, jos on vajaa 3 viikkoa aikaa?

-Kaisa

RynnnnRynnn Are you ready for this?!

2010-03-31T17:50:00.005+03:00

Vruum vruum, hiljaiseloa täällä vietellään. Päivät koostuvat löhöilystä, syömisestä, koulussa piipahtamisesta, kahden tunnin bussissa istumisista ja Uuden-Seelannin hätäisistä matkasuunnitelmista (mulla loppuu siellä aika kesken!). Niin ja tuli tässä ostettua liput Langkawille tenttien jälkeiselle viikolle ja sieltä pitäisi suunnata pariksi päiväksi Koh Lipelle, Thaimaaseen (ehkä sukeltamaan).

Mutta sitä ennen tänä viikonloppuna pärähtää moottorit käyntiin ja meikä suuntaa sunnuntaina Sepangin radalle kuuntelemaan ohiajavien formula-autojen surinaa. Niin ja jatkoilla esiintyy Wyclef Jean ja Fatboy Slim.

Ai niin, taitaapa tänään (tai eilen?) tulla täyteen vuosi bloggailua. Jee! Taidan pitää yksityisbileet. Ja turha toivoa mitään kilpailua, koska ainut mitä täältä voin lähettää on käytetyt släpärit. :D

- Kaisa

Australia, Uusi-Seelanti...

2010-03-28T07:06:00.003+03:00

Heippatihei!

Varasin juuri Kuala Lumpur-Melbourne -lennon sekä paluulennon Sydneystä Kuala Lumpuriin. Aikaväli noilla on n. 23 päivää, lähden 3.5. ja palaan 26.5. Siinä välissä pitäisi keretä kiertää Uusi-Seelanti ja pari päivää vietän myös noissa Australian kaupungeissa. Vielä kun tosiaan nuo Uuden-Seelannin lennot sais järkättyä, niin homma ois hanskassa (ja hanska hukassa). Jos joku tietää, mistä löytää halvimmat Australia-Uusi-Seelanti -lennot, niin saa hihkaista.

Tällä hetkellä vietän kuumaa sisälläistumispäivää ja luen huomiseen pikkutenttiin. Ihanaa. :S Silti olo on vähän niin kuin tällä pikkupojalla:

- Kaisa

Mihin jäi sydän???

2010-03-25T13:01:00.002+02:00

Rakkaat lukijat,

Olen rakastunut. Rakkauteni nimi on Pulau Perhentian, saari Koillis-Malesiassa. Vietin siellä upean viikon, jonka aikana rusketuin, poltin huuleni auringossa ja OPIN SUKELTAMAAN. Lisäksi tein varmaan 10 sananetsintätehtävää, luin yhden kirjan ja skypettelin. Saarellahan ei siis ole mitään tekemistä ellei halua sukeltaa, snorklata ja/tai ottaa aurinkoa. Tästäkin huolimatta eilinen saaren ja AluAlu & Bayu Dive Lodgen hyvästely otti koville, olisin halunnut vielä jäädä hetkeksi.

Enpä olisi voinut parempaa majapaikkaa valita kuin AluAlu, jota pyörittää suurimmaksi osaksi ruotsalainen porukka, pomona Johan, joka puhui minulle vain ruotsia ja välillä englantia hyvin vahvalla ruotsalaisaksentilla. Maksoin suloisesta Snapper-nimisestä mökistäni 60RM/yö (n. 13€), eli paljon vähemmän mitä oletin joutuvani maksamaan (24€/yö). Lisää tietoa löytyy AluAlun kotisivuilta.

Ruoista sain 20% alennusta ja hyödynsin sitä melkein joka aterialla, pari kertaa kokeilin viereistä edullisempaa B First Cafeta, josta sai todella maukasta kanaa ja riisiä, mutta AluAlun ruokalista oli mahtava ja ruoka aina todella hyvää, joskin vähän kallista. Ja kun puhun kalliista, niin tarkoitan, että aamiainen, päivällinen ja lounas maksoivat minulle yleensä päivässä yhteensä n. 12€. Että joo, se siitä kalliista. :D

Sukelluskurssi maksoi alennuksella 900RM (n. 210€), Open Water-kurssin loppuunsuorittaminen olisi maksanut 950RM, eli rutkasti vähemmän kuin mitä esim. Suomessa. Snorklausreissusta en loppujen lopuksi joutunut maksamaan mitään (yleensä n. 12 €) ja muistoksi ostin vielä AluAlun t-paidan, jotta muistan missä ekan kerran sain kosketuksen sukeltamisen upeaan maailmaan.

Vaikka harmittelin sitä, että kantti ei kestänyt Open Water-sukelluskurssin läpiviemiseen, on muistona paikasta silti Scuba Diver-lupa, rusketusraidat ja n. 400 euroa tyhjempi tili.

Osa sydämestäni jäi Perhentianille ja toivon, että joskus vielä pääsen saarelle uudestaan ja rakastun vieläkin syvemmin.

Nyt pitäisi saada aivot opiskeluvaihteelle, vielä hetkeksi. Enää kuukausi koulua jäljellä, sen jälkeen suuntana ilmeisestikin Uusi-Seelanti. Ainakin LonelyPlanet New Zealand -opas tuli tänään ostettua, että kaipa sinne sitten pitää lähteä! :)

- Kaisa-runoilija

Viimeistä viedään

2010-03-23T13:28:00.002+02:00

Nyyh, tänään on vika päivä Perhentianilla. Vasta ku oon päässy oikein tän paikan makuun ja tutustunut ja jutellut mukavien työntekijöiden kanssa enemmänkin. Tänne pitää ehkä tulla joskus takaisin.

Eilinen kului aurinkoa ottaessa, palaneita huulia parannellessa ja AluAlun pomon, karju-Johanin (mun oma lempinimi sille) kanssa jutellen. Illalla lainasin paikan suurehkosta DVD-valikoimasta pari leffaa (Accidental Husband (Colin Firth, aah) ja G.I. Joe (maailman huonoimmat erikoistehosteet ja näyttelijät) ja katselin niitä laineiden liplatus taustamusiikkina.

Tänään nautiskelin rauhassa aamusta ja otin vähän aurinkoa, jonka jälkeen lähdin iltapäivällä parin sukeltajan mukaan snorklailemaan siksi aikaa kun he sukelsivat. Ja... toisessa kohteessa bongasin 3 haita! IIIH, olin ihan innoissani, joskin vähän pelokas. :D Muutoinkin snorklausreissu osoittautui tosi kivaksi jutuksi, näkyvyys oli käsittämättömän hyvä (n. 10-15m joka suuntaan) ja näin jos jonkinlaista merenelävää ja korallia aivan mielettömästi.

Nyt on enää tämä ilta jäljellä ja huomenna vene tulee hakemaan mut Kuala Besutiin ja siitä taksilla Kota Bahrun lentokentälle ja lentäen Kuala Lumpuriin. Nyyh, en haluais lähteä. Täällä on niin kaunista.

Pahoittelen ettei nyt ole yhtään kuvaa, kokoan vielä jonkun kuvakollaasin kunhan pääsen KL:iin. Nyt nautiskelen kaikessa rauhassa viimeisestä illastani täällä hyvän ruoan ja musiikin parissa.

-Kaisa

PS. Mimmille tiedoksi: arvaa kuka sai Breaking Dawn-kirjan täältä kirjavaihdossa!! Ja vaihdossa annoin siis teiniromaanin, jota en uusiksi lukisi kummiskaan. :D Jee.

Scuba Diver

2010-03-21T15:14:00.002+02:00

Noniin, tänään tuli Scuba Diver -luvan koe tehtyä, tulokset sain äskön ja läpihän se meni. Jei! Olen siis virallisesti Scuba Diver ja saan sukeltaa 12 metriin opettajan kanssa. Seuraavassa pitkä selostus parin päivän kulumisesta, sillä en ottanut muuta matkapäiväkirjaa tänne mukaan ja kaikki pitää tietenkin tallentaa siltä varalta, että muisti rupeaa pätkimään.

Open Water-kurssi tyssäsi mun kykenemättömyyteen tyhjentää maski veden alla ja ottaa se kokonaan pois ja pistää takaisin. Hyvä homma tässä on, että voin korottaa lupani tuohon Open Wateriin koska vain, yhden päivän kurssilla... jossa mun tosin pitäisi sitten toi maskijuttu handlata. Voi mennä hetki, sen verran sain henkisiä kolhuja, kun en vaan onnistunut. :D

Eilen kerroin Mark-sukellusopelle, etten tiedä haluanko jatkaa, mutta päädyin sitten iltapäivällä lähtemään vielä ensin harjoitussukellukselle KK Beachille, jossa oltiin oltu jo edellisenä päivänä harjoittelemassa. Sukellus oli kivaa, opin suht nopeasti tasoittamaan (buoyancy) itseni veden alla ilman että koko ajan jojoilin edestakaisin pinnan ja pohjan välillä.

(Kuvassa mun tärkein sukellusväline: eli BC, cylinder & regulator, jotka ihan ite kokosin. Ja jotka painaa ihan helv*tisti ekakertalaisen mielestä.)

KK Beachin jälkeen suunnattiin meidän ihanan venekuski-Rambon (ihana paikallinen vitsiniekka, joka ohjasi meidän hieman epävakaata paattia seisaaltaan ja tupakka suussa) avulla Shark Pointille, jossa laskeuduttiin 12 metrin syvyyteen narua pitkin. Ekalla kerralla bongahdin takaisin ylös, mutta Mark taas kovin kärsivällisesti neuvoi, mitä pitää tehdä, jotta pysyn pinnan alla. Tokalla yrittämällä homma meni ihan sujuvasti ja sain moneen kertaan vedenalaiset tupla-ookoo-merkit ja taputukset Markilta. :)

Veden alla näin mm. niitä Nemoa etsimässä -kaloja, enkä pelkästään itse Nemoa. :D Haita ei näkynyt, vaikka niitäkin kuulemma yleensä sieltä bongaa, mutta tällä kertaa näkyvyys oli todella huono.

(Kuvassa vähän chalet-aluetta, jossa asustelen.)

Tänään heräsin aamulla aikaisin ja lähdettiin puoli yhdeksän maissa vielä kahdelle sukellukselle, jotka olisi kuuluneet tuohon Open Water-kurssiin, mutta pelkuruuteni takia kävin ne nyt vain ekstra-sukelluksina Scuba Diveriin. Tosin molemmissa laskeuduttiin 16 metriin, joihin en Scubana saa mennä.

Ekana käytiin Sal Rockilla, jossa huonosta näkyvyydestä huolimatta nähtiin yksi ihana kilppari 16 metrin syvyydessä napostelemassa jotain palasia korallista. Seurailtiin sitä jonkin aikaa ja pelkäsin koko ajan että potkaisen sitä vahingossa räpylöilläni, mutta onneks en sentään. Takaisin pintaan saavuttuamme Rambo toivotti hyvät huomenet ja ajoi meidät KK Beachille, kun itse kävi keula pystyssä kulkevalla huteralla veneellä välissä hakemassa muita sukeltajia takaisin AluAluun.

Siinä hetki rupateltiin Markin kanssa, tai no mä enimmäkseen kuuntelin ja Mark rupatteli, mä kun olen tunnetusti tosi taitava small talkissa. Tunnin aikana opin mm. että Markilla (n. 35v.) on ollut ihan muutama tyttöystävä, monesta eri maasta ja Espanjassa odottaa on-off-tyttöystävä vuosien takaa. Hih. Hauska heppu; joka toinen sana on "marvellous", "wonderful" tai "beautiful".

Iltapäivä kuluikin ylläolevan kuvan merkeissä, söin, join 100+ -urheilujuomaa, jota olen täällä kaatanut naamaani muutamaan otteeseen sukellusten jälkeen kramppien estämiseksi (toimii!), ja luin Open Water-kurssikirjaa loppukoetta varten.

Myöhemmin tein siis kokeen, joka koostui 25 helpohkosta monivalintakysymyksestä ja lueskelin muutaman tunnin jotain hömppäkirjaa, höpöttelin porukoiden kanssa skypessä (sori mamma och pappa, sähköt katkesi kesken juttelun) ja odottelin Markia takaisin muilta sukelluksiltaan.

Illalla sain väliaikaissukellusluvan, virallinen ilmeisesti postitetaan mulle, jonka tajusin vasta myöhemmin ja pitää huomenna ilmoittaa mun Kuala Lumpurin osoite niille, ettei lähde Suomeen asti.

Ilta kului ylläolevissa maisemissa ja nyt istuskelen vielä ulkona ravintolan muovituolilla kirjoittelemassa tätä. Taustalla soi Jamiroquai, kaikkialta kuuluu ruotsia ja aallot lyö rauhoittavasti rantaan. Se siitä tällä erää, huomenna luvassa itsensägrillausta ja ehkä myös vähän uimista. Huh, rankkaa, tiedän.

Loppuun vielä illan WTF-kuva:

En nyt ihan heti ajatellut chiliä täältä bongaavani... muualta kuin ruoastani.

- matkareportterinne Kaisa

Pelokas sukeltaja ilmoittautuu

2010-03-20T10:45:00.002+02:00

Heipä hei!

Perhentianille on päästy, tulin torstaina ja jouduin ekaks odottamaan pari tuntia että speedboat ylipäänsä lähti satamasta, kun alkoi just sataa. Sen jälkeen matka kesti jotain 2 tuntia (luvatun 35 minuutin sijaan) valtavien aaltojen ja useisiin eri hotelleihin jäävien ihmisten tiputtelujen takia. Mä olin viimeisenä veneessä, pahoinvoivana (ja mä en taas koskaan oo merisairas! Mikä mua on oikeen ruvennut täällä vaivaamaan), joskin jo vähän parempivointisena, sillä merenkäynti oli rauhoittunut. Vihdoin Teluk Dalamin rannalle päästyäni jouduin soitteleen jonkun resortista hakemaan mut pienemmällä veneellä, kun merenkäynnin takia iso vene ei päässyt rannalle asti.

Noh, perille pääsin ja suuntasin Alu Alu Dive Resort & Bayu Dive Lodgeen, josta olin edellisenä iltana varannut kiireessä huoneen. Mut otti vastaan todella mukava ruotsalainen Maya, joka heti tietty aloitti sanoilla "Pratar du svenska?". "Joo, nej tack." Huoneeksi sain pienen chaletin, jonka nimi on Snapper. Seinät on tehty puusta ja joka puolelta kuuluu kaikki äänet läpi, mutta itse huone on ihan siisti ja tuuletin toimii riittävän hyvin. Olin kyllä varannut ilmastointilaitteellisen huoneen, mutta tää on ihan riittävä (ja halvempi, 100RM/yö).

Perhentianilla on tosiaan kaksi saarta, Kecil (pieni) ja Besar (suuri), jolla mä nyt asustelen. Erikseen saarilla on vielä eri rantoja, joille pääsee viidakkopolkuja pitkin. Tänään sain kuulla sukellusope-Markilta, että täytyy varoa myrkkykäärmeitä ja matkalla voi bongata jotain 2-metrisiä liskoja. Joo, kiva homma, nyt haluun tosiaan lähteä tarpomaan.

Alu Alu, jossa nyt hengailen on sukellusmesta, ja päätinkin sitten käydä täällä ekan sukelluskurssini, SSI Open Water Coursen. Opettajakseni sain brittiläisen Markin, jonka kanssa kävin eilen videojen katselun jälkeen ekalla sukelluksellani. Ensin harjoiteltiin kaikenlaisia taitoja, joita veden alla voi tarvita, mm. tyhjennettiin maski vedestä ja otettiin varusteet pois selästä ja pistettiin takaisin ym. Mulle ongelmaksi muodostui maskin kokonaan pois ottaminen ja sen pukeminen päälle veden alla. En vaan yksinkertaisesti osaa hengittää sisään suun kautta ja ulos nenän kautta. Siinä tuli sitten pärskittyä kerran jos toisenkin ja Mark oli kovin kärsivällinen ja lopulta totesi, että kokeillaan sitä uudestaan huomenna.

Illalla mua alkoi pelottaa ja yön aikana päätin, että en ehkä jatka kurssia. Sen verran huolestutti tuo nenähengitysongelma. Tänään juttelin sitten Markin kanssa ja hän antoi mulle aikaa miettiä asiaa ja kannusti kovasti, että kaikissa muissa taidoissa olen ollut todella hyvä ja handlannut ne heti ekalla yrittämällä. Harmi, kun ei ole muita kurssilaisia, jotta näkisin paljonko heillä on ongelmia.

Nyt sitten tässä mietin jatkanko kurssia vai en, kovasti haluaisin... Ehkä kokeilen vielä tänään ja katselen taas huomenna uudestaan. :)

Ei tässä muuta, kovin on rauhallista meno täällä ja ruokapaikkojen tarjoilu toooodella hidasta.

- Kaisa

Freezing in Cameron Highlands

2010-03-16T17:12:00.001+02:00

Doddii, nyt on sekä psykan essee että lennot Perhentianille varattu, joten voin hyvillä mielin tulla tänne satuilemaan. Oltiin viikonloppuna yksi yö Cameron Highlandsilla, jonne otettiin aika pomppuisa bussi lauantaiaamuna. Matka kesti n. 4 tuntia, hintaa menopaluulla 53 RM eli n. 11 euroa, matkapahoinvoinnin kesto 2 tuntia matkasta. Kapea ja mutkainen tie ei ihan sopinut mulle, vaikken yleensä voi pahoin bussissa. Vesipullo oli kiva kaveri, eväät jäi aika lailla koskematta.

Mutta siis hotelli varattiin edellisenä iltana vähän kiireellä, otettiin se Cameron Highlandsin pääkylästä, Tanah Ratasta, jossa suurin osa muistakin hotelleista oli ja myös parit vesiputoukset oli ihan pienen kävelymatkan päässä. Hotelli osoittautui aika luksukseksi verrattuna aikaisempiin paikkoihin, Century Pines Resortin huone oli tilava, viileä ja meillä oli oma piha. Harmi vaan, että kuumaa vettä sai odotella aika kauan ja lakanat haisi tiskirätille.

Lauantai meni tarpoessa Parit Fallseille, joka on pienehkö ja hyvin roskainen vesiputous ihan Tanah Ratan tuntumassa. Sieltä vähän harhailtiin ympäriinsä metsäpoluilla, kunnes löydettiin joku Jungle Trek, mutta yllättäen siinä vaiheessa alkoi sataa... ja kovaa, niin käännyttiin mutaliejusta takaisin.

Käveltiin sen jälkeen turvallisempia kävelyteitä pitkin golf-alueen ympäri ja ihasteltiin hyvin saksalaista vuoristomaisemaa. Sataminen jatkui koko iltapäivän ja sateenvarjoista huolimatta olo oli aika uitettu. Mutta ilman viileys oli jotain aivan ihanaa ja neuletakkiakin sai välillä kuroa käsivarsien peitteeksi.

Käveltiin varmaan päivän aikana likemmäs 10 kilometriä, ennen pimeän tuloa harhailtiin vahingossa oikealle polulle ja löydettiin todella upeat Robinson Fallsit, joiden kohina oli huumaavaa. Matkalla bongattu käärme vähän latisti tunnelmaa, mutta jalkojen tömistely on pop ja käärmeestäkin selvittiin.

Illalla käytiin syömässä hyvää fried ricea, joka tarjoiltiin puolikkaan ananaskuoren sisässä ja loppuilta lipitettiin viiniä hotellin vällyissä televisiota katsoen.

Seuraavana aamuna herättiin aikaisin ja saatiin hotellin respasta varattua vielä samalle päivälle Countryside-retki (25RM), jonka ekana kohteena oli Sungai Palas -teeplantaasi. Matkahan taittui tietenkin jo aikansa eläneellä paikallisbussilla, joka oli turisteja täynnä. Ei siinä vielä mitään, mutta matka plantaasille oli aika vaarallinen, kun tiet ei taas oltu suunniteltu bussin levyiselle kulkuneuvolle, saatika sitten vielä kaksisuuntaiselle liikenteelle. Taisin puristaa käsillä sekä meno- ja paluumatkan ajan penkkiä aika lujaa.

Plantaasilta maisemat olivat henkeäsalpaavat, vihreitä teepensaita silmänkantamattomiin. Olisin voinut kuvata paikkaa ties kuinka kauan, ja kamerasta yllättäen löytyykin nyt n. 25 samanlaista kuvaa.

Muita kierroksen kohteita olivat mm. Rose Garden, Strawberry Farm (josta ostin kuivattuja mansikoita edullisesti, nammmm) ja Bee Farm, joiden merkitys jäi hyvin epäselväksi. Paikat olivat kutakuinkin aika turhia, mutta maisemat ympärillä todella kauniit.

Iltapäivällä käytiin vielä syömässä todella suositussa kiinalaisessa ruokapaikassa, jossa ympärillä syövien kiinalaisperheiden touhun seuraamisen lisäksi söin vielä todella maukasta paistettua nuudelikanaa. Siitä sitten pikku hiljaa olikin jo aika lähteä takaisin Kuala Lumpuriin, bussimatka alaspäin oli onneksi vähän rauhallisempi, mutta lukemisesta ei kyllä pomppivassa bussissa tullut taaskaan mitään.

Cameron Highlands oli todella kiva paikka ja Tanah Ratan pikkukylä hyvin sympaattinen. Paikan viileys oli ihanaa, sai pitää farkkuja ja pitkähihaista päällä ilman hikipisaraakaan. Sateisuus vähän ärsytti, kun ei voinut paljoakaan patikoida ympäriinsä, mutta tuli sitä silti käveltyä ihan riittämiin. Cameron Highlandsille voisin hyvin kuvitella muuttavani viettämään eläkepäiviäni.

Ennen ikääntymistä lähden kuitenkin torstaina viikoksi Pulau Perhentianille opettelemaan sukeltamista ja harjoittelemaan palamatta olemista. Otan koneen mukaan ja jos se selviää venematkasta kuivana, kirjoittelen sieltäkin jos aikaa riittää.

- Kaisa

Sneak peak

2010-03-15T17:04:00.000+02:00

Joo, hengissä ollaan edelleen. On vaan ollut aika kiirusta tää viikko ja sama jatkuu, ajattelin nim. torstaina lähteä viideksi päiväksi Pulau Perhentianille sukelluskurssille. Kunhan nyt pysyisin terveenä, on vähän kipeä olo.

Eikä mikään ihme, paleltiin nimittäin viikonloppu Cameron Highlandseilla! Siellä oli oikeesti viileä, ihan sai farkut jalassa kulkea! Ihanaa! Tässä pientä sneak peakia ja todistusaineistoa kuluneesta viikonlopusta. Myöhemmin lisää, jahka saan univelkani, kouluhommani, 10 sivun psykan esseen ja lentoliput hoidettua.

- Kaisa

PS. Meille tuli uusi asukas taloon:

Rakastan. Edellinen kone kun vaan värjäsi vaatteet ruskeilla nukkapaloilla. Täällä pestään pyykki kylmällä vedellä, sitä ongelmaa uusikaan kone ei ratkaissut, mutta kyllä sillä nyt vähän puhtaampaa tulee.

Singapore Slingiii

2010-03-09T13:41:00.001+02:00

VOI EI!
En juonut ainuttakaan slingiä, vaikka vietin just 4 päivää Singaporessa! Nolo!

Lähdin torstaina (ekaa kertaa yksinäni) lentäen Singaporeen. Lento kesti tunnin, kyllähän siinä nyt jo kerkes nousta ja laskeutua. Parastahan noissa lennoissa on, että kun ollaan päästy ylös, tulee ilmoitus kapteenilta: "Ladies and gentlemen, we have started our decending towards Singapore airport."

Yövyin Hotel Hamiltonissa, lähellä Lavenderin metroasemaa. Huone oli maailman pienin, haisi aika voimakkaasti tupakkatunkkaiselle, mutta loppujen lopuksi Singaporesta ei saa halvemmalla (69 SGD/yö jos maksaa heti) mitenkään erityisen paljon hienompaa paikkaa ja yhtään torakkaa tai muutakaan ötökkää en nähnyt, eli ihan kelpasi.

Eka päivä kului tutustuen Singaporen 6 kilometrin mittaiseen ostoskatuun, Orchard Roadiin, joka oli ihan täynnä ostoskeskuksia. Suurin osa oli kylläkin joko jotain luksuspaikkoja tai aikansa jo nähneitä hiljaisia ostareita. Mutta löytyi kyllä muutama ihan helmikin, mm. 4-kerroksinen Forever21-liike, jossa vaatteet oli muutaman euron Malesiaa halvempia. Jee. :D Tai siis...

Seuraavana päivänä ostin kahden päivän Singapore Sightseeing passin, jolla pääsin kahden eri HippoTour-kiertoajelubussin kyytiin niin monta kertaa kuin halusin sekä vielä jokiristeilylle. Noh, päivä menikin sitten ensin kaikki Little Indiat ja Chinatownit kiertäen sekä myöhemmin sitten kaupunkiajelulla körötellen.

Edellä vähän kuvia Little Indiasta, Chinatownista ja Singaporen asuinalueilta.

Lauantaina hyödynsin passin jokiristeilyosuuden ja rakastuin. Siis niihin maisemiin. Kaunista ja joki on tosi hyvin pidetty siistinä, opas osoittikin matkalla venettä, joka putsailee pitkin päivää Singapore Riveriä. Toisaalta, Singaporessa saa 500 dollarin sakon, jos astuu metroasemilla keltaisen viivan yli ennen metron saapumista, joten voin kuvitella jokiroskaamisen hinnan. :D

Illemmalla palasin lautan kyytiin ja rakastuin uudelleen, jälleen kerran maisemiin, jotka oli illan pimetessä muuttuneet vieläkin tunnelmallisemmiksi. Upeat valaistukset ja ihanat jokikuppilat ja -ravintolat saivat mut viettämään tunnin jos toisenkin joen varrella syöden ja istuskellen.

Sunnuntain vietin Singapore Zoossa, johon menin julkisilla. Eläintarha sijaitsee tosiaan vähän keskustasta kauempana ja sinne kestää jonkin aikaa matkata. Vähän rupes jo usko loppumaan, kun köröttelin metrolla Woodlandsin asemalle asti ilman että näin yhtään muuta turistia tai lapsiperhettä. Löysin vielä bussipysäkinkin (bussi nro 926 kulkee pyhinä) ja pääsin kuin pääsinkin eläintarhaan.

Näin kyllä taas vaikka mitä otuksia, eniten innostuin valkoisista tiikereistä (vau!) ja upeista esityksistä, joita tarhassa oli järjestetty tunnin välein. Ekaks kävin katsomassa Rainforest fights back, jossa viidakon asukkaat esittäytyivät. Ja toiseks kävin vielä Splash Theaterissa, jossa maailman herttaisin linssilude-merileijona sai mut nauramaan.

Jokaisen esityksen jälkeen muistutettiin vielä kuinka uhanalaisia eläimet nykyään ovat ja kuinka me voidaan vaikuttaa. Myös koko eläintarha oli tosi hienosti toteutettu, eläimillä näytti olevan hyvät oltavat ja paljon tilaa.

Illalla mä sitten suuntasinkin Singapore Indoor Stadiumille katsomaan Paramorea! Olin ostanut lipun paria päivää ennen reissuun lähtöä ihan ekstemporee ja tykkäsin tosi paljon, vaikken mikään valtava fani olekkaan. Harvemmin sitä Singaporessa tulee käytyä katsomassa mitään keikkaa. :D

Stadionilta hotellille löytäminen olikin vähän jännempi juttu, kun tosi taitavana suunnistajana en meinannut löytää metroasemaa (selvisi myöhemmin, että ihan oikeaan suuntaan olin koko ajan kävellyt, ois vaan pitäny vielä jatkaa). Lopulta onneks bongasin jonku bussipysäkin, jolta vielä meni Lavenderin asemalle bussi. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. :)

Maanantaina pakkasin kamani (kummasti laukkuun oli tullut 2 kiloa lisäpainoa, hmmm) ja kävin vielä ennen lentokentälle lähtöä Chinese Gardenissa ihastelemassa kauniita rakennuksia ja kukkia.

Nyt pitäis varmaan pari päivää keskittyä 10 sivun esseen kirjoittamiseen. Ja sitte ehkä taas jonnekin reissuun? Mutta minne? Sukelluskurssi kutkuttais, mutta en tiedä uskallanko.

- Kaisa

Genting Highlands, Malesian Puuhamaa

2010-03-01T15:15:00.001+02:00

Hommahan on nyt niin, että mulla on huomenna ja keskiviikkona yhteensä 3 tenttiä. Ja siis niihinhän pitäis kai lukea? Opiskelun sijaan vietin koko eilisen päivän tunnin bussimatkan päässä Genting Highlandseilla vuoriston viileydessä. Jep, mulla oli kylmä!

Lähdin kukon kieunnan aikaan, eli kahdeksalta, läheiseltä 1Utaman ostoskeskuksen bussiasemalta Genting Expressillä vuoristokylään. Menopaluu maksoi hurjat 4€, sisältäen Genting Skyway-maksut.

Matka sujui nopsaan vieressä istuvan kiinalaissedän kanssa jutellen. Bussista matka jatkui Skyway-köysiratavaunulla (mikätäänyton?) ylös itse matkakohteeseen. Eikä ihan millä tahansa köysiradalla, kyseessä on nim. Kaakkois-Aasian pisin köysirata (3,3km) ja maailman nopein sellainen. Maisemat oli aivan käsittämättömät ja välillä iski aika paha korkean paikan kammo. (No ei ny, en mä pelkää mitään.)

Ensimmäisen tunnin vaan pyörin ympäriinsä valtavassa sisäviihdekeskuksessa ja odottelin, että kaikki nähtävyydet aukeaisi. Gentingin tunnuslausehan on "Have fun at the Peak" ja niinhän se oli, että ei paikassa mitään muuta ollut kuin valtava sisä- ja ulkohuvipuisto sekä ruoka- ja vaatekauppoja. Totesin sitten, että jos meinaan koko päivän saada paikassa kulumaan, on mun muututtava 10-vuotiaaksi (kiinalais)tytöksi, ja ostettava (aikuisten) lippu huvipuistoon (n. 12€/all day, all parks). Siinä samalla kun ylpeänä pöyrittelin rumaa paperiranneketta kädessäni, päätin käväistä Ripley's Believe it or Not -museossa, jossa esiteltiin tv-sarjan tavoin kaikkia maailman kummallisuuksia.

Äidille tiedoksi, että alla olevassa kuvassa on yksi vähän coolimpi tapa varastoida kirjoja. Tarttee vaan vähän pikaliimaa ja voilá! Niin ja isä, mitäs jos myisit sen mun vanhan ruostekasan (jota autoksikin kutsutaan) ja ostasit mulle tommosen kolikoilla koristellun minin?

Siitä suuntasinkin sitten hurvittelemaan ulos ja napsimaan kuvia vähintäänkin kulahtaneen näköisestä First World -hotellista ja ympäristöstä. Täytyy sanoa, että en kyllä oo hetkeen nähnyt yhtä harmahtanutta paikkaa. Onneks sentään kaikki laitteet toimi. Tosin en sitten loppujen lopuks tykännyt kuin Keinusta, jossa kävin päivän aikana kolmeen otteeseen ja joka kerta olin ihan innoissani!

Välillä piti tietty vähän tankata ja söin Marrybrownissa elämäni häröimmän puuron, chicken porridgen (yläkuvassa). Mutta oli kyllä ihan hyvää (ja halpaa). :D

Gentingiltä pääsee myös toisella cablecarilla pientä alamäkeä pitkin kiinalaiselle temppelille, jonne suuntasin, kun en jaksanut enää esittää olevani 10-vuotias (se ei tainnut mennä kyllä läpi missään vaiheessa).

Matkalla oli vähän pilvistä:

Mutta perillä odotti kova meno ja meininki, kun kiinalaista uutta vuotta juhlittiin edelleen, vastahan se Chinese New Year oli 14.2.

Jaksoin kiivetä temppelin 5. kerrokseen, sitten loppu happi. Hiki ei kyllä tullut, niin ihana viileys oli joka paikassa! Harmi etten ottanut takkia mukaan, olis ollu niin hauskaa pitää sitäkin välillä. Tosin se on varmaan jo homehtunut tonne matkalaukkuun.

Kiinalaisista sain tarpeekseni aika nopeasti (miks niitten pitää liikkua ryhmissä, ja miks niiden pitää huutaa vaikka seisovat ihan vierekkäin???) ja lähdin kaapelihökötyksellä takaisin ylös.

Tällä kertaa päätin mennä Keinussa pyörimisen jälkeen romanttiselle yksinajelulle venetsialaiseen gondoliin, joka pyöritti mut ympäri teemapuiston sisätilaa. Mun kuski oli kyllä vähintäänkin härskin sedän näköinen ja meinasin hypätä pois aika vauhdilla. :P

Tän järkytyksen jälkeen menin hyödyntämään huvipuistorannekkeen kanssa saadun 10 ringitin kupongin Vietnam Houseen, jossa söin tosi hyvää kevätkäärylekananuudelisalaattia. Ja kattokaa mitä löysin mun teekupista:

Ilta rupes lähestyyn uhkaavaa vauhtia ja kotiin palasin joskus ennen kymmentä. Genting Highlands ei sytyttänyt muuta kuin maisemallaan. Itse huvipuistot oli suunnattu lapsille, hurjia laitteita ei ollut paljon yhtään, ja jos oli niin ne oli sitten jo liian hurjia. Ennalta odotettu vesipuistokin osoittautui matalaksi ja pieneksi lasten uima-altaaksi. Paikka oli kovin sekava ja nähtävää ei temppelin lisäksi oikeastaan ollut. Mutta pelkästään köysiradan takia Genting kannattaa kyllä nähdä, jos sinne suunnalle päättää eksyä.

Tytti-ystäväiseni pyysi jokunen päivä sitten enemmän kuvia paikallisista ihmisistä. Noh, tässä nyt sitten muutama kuva, jotka hätäisesti napsaisin:

Vasemmalla: Äiti yrittää ottaa kuvaa lapsestaan. Lasta yllättäen kiinnostaa kaikki muu enemmän.

Oikealla: Vapaudenpatsas. Ihan aito on. Ja elävä.

Alla: Koululaisporukka yhteiskuvassa. Monellakohan on silmät kiinni?

Mutta nyt meen lukemaan tentteihin... eikun siis selailemaan Singaporen nähtävyyksiä, tuli nimittäin ostettua lentoliput sinne loppuviikoksi!

- ahkera opiskelija-Kaisa

Go to Lake Gardens if you wanna sweat

2010-02-26T12:31:00.001+02:00

Huhuu, Kaisa täällä taas. Yritän kovasti olla hikoilematta tän tietokoneen päälle, jotta saan julkaistua tämän postauksen turvallisesti. On nimittäin vähän hiki. Varoitus, tämä postaus sisältää paljon hikoilua.

Tänään on taaaas joku pyhäpäivä ja päätin juhlistaa sitä lähtemällä keskustan isoon puistoon, Lake Gardensiin tutkimusretkelle. Bussikin kulki ihan kivasti, ei tarvinnut edes odottaa 5 minuuttia (sen normaalin 30-45 minuutin sijaan) ja vaikka olin naapuriltamme kuullut, että Lake Gardens ei ole missään KL Sentralin lähellä, johon bussi jää, päätin silti uhmata huonoa suunnistuskykyäni ja kävellä perille.

Ja kuinkas ollakaan, vartin hieman epätoivoisen ja nihkeän kävelyretken jälkeen saavuin kuin saavuinkin National Mosquelle, josta kyltit osoittivat selkeästi, missä suunnassa Lake Gardens sijaitsee. Olin aika ylpeä itsestäni, varsinkin kun kävelin koko ajan oikeaan suuntaan ja vielä aika autioilla teillä, joissa ei muita turisteja näkynyt (mikä sinänsä oli kyllä vähän pelottavaa)!

Mutta siis, National Mosque on Kuala Lumpurin yksi nähtävyys, ison iso ja moderni moskeija, jossa oli täysi tohina päällä, kun sinne pääsin. Harmi, että juuri perjantaisin moskeijan sisätilat on suljettu turisteilta, joten mun paikkaan tutustuminen siirtyi johonkin toiseen kertaan. Sen sijaan lähdin siitä sinne puistoon ja kylttejä seuraamalla ekaksi suuntasin valtavan kokoiseen lintupuistoon. Sisäänpääsymaksu huiteli jossain 49 RM:ssä (n. 10 €), mutta onneks tajusin vilauttaa paikallista opiskelijakorttiani ja pääsin sisään 15 RM:llä (3 eurolla)!

Paikka kuhisi lintuja, oli papukaijoja, riikinkukkoja, flamingoja ja paikallisia erikoisuuksia, hornbilleja (aarnitoko??). Kuvia tuli napsittua aika hurjasti samalla kun hiki valui pitkin otsaa. Mä en vaan käsitä miten mulla oli koko päivän (ja on edelleen) ihan hirveä hiki koko ajan. Mun kroppa ei yksinkertaisesti vaan totu tähän ilmastoon, vaan päättää kuluttaa kaiken nesteen valuttamalla sen pois. Onneks oon sentään hyväksynyt sen ja varustautunut nenäliinoilla, joita kuluu päivässä aika kivasti otsan pyyhkimiseen. :D

Hauskinta paikassa oli, että suurin osa linnuista lenteli ympäriinsä pään yli ja käveli siellä kaikessa rauhassa ihmisten seassa. Lähikuvat onnistui helposti ja sainpa kameralle myös riikinkukon koko komeudessaan.

Lintujen bongailu kulutti musta kaikki mehut ja kävin syömässä kalliin herkkusienikeiton ja sekahedelmämehun lintupuiston Honrbill Restaurantissa. Oli kyllä hyvää, ei käy kieltäminen. :)

Lintupuistosta selvittyäni lähdin perhospuistoon, jonne löysi taas helposti kylttejä seuraamalla. Jos mahdollista, niin olin tässä vaiheessa vielä enemmän hikoileva kuin lintupuiston jälkeen. Perhospuiston sisäänpääsymaksu oli kalliimpi kuin lintupuiston, 19 RM kameran kanssa (n. 4€), mikä oli sinänsä aika paljon, kun alue oli kuitenkin suht pieni. Ilmankosteus oli myös aivan valtava, ja voitte sitten kuvitella sen fiiliksen, kun tuntee että jalkojakin pitkin rupeaa valumaan hiki. :D

Perhosia oli kyllä ihan riittämiin, niitä lenteli ihan joka puolella, kaikenkokoisia. Bongasin myös kivan liskon, johon en, kiitos vaan, halua törmätä kotona.

Loppuajan pyörin puistoa ympäriinsä, kävin myös katsomassa hiiripeuroja (mousedeer?) ja normipeuroja pienellä aidatulla alueella. Oli ne hiiripeurat kyllä pieniä ja ujoja!

Yllätyksekseni löysin vielä puistosta ulos sopivasta kohtaa, josta pääsin nopeasti KL Sentralille ja jätskikioskin kautta hyppäsin bussiin, joka ekaa kertaa kulki jotain outoa reittiä ja pääsin melkein kotiovelle! Oli tosi kiva ja kuntoiluntäyteinen päivä, puisto kun on n. 100 hehtaaria iso ja pelkästään KL Sentralilta kävelymatka on n. 1,2km. Nyt voin sitten hyvällä omallatunnolla hikoilla vähän lisää ja tunkea pari sipsiä nassuun, ja vettä tietty.

Smell ya later!

-luontokuvaajanne Kaisa

Krabille kävi tyttösen tie osa II

2010-02-23T13:40:00.000+02:00

Noniin, eilen alkanut matkaselostus jatkuu, tervetuloa takaisin Kaisan matkaan.

Torstaina 18.2. vietettiin siis päivä vielä Phi Phillä ja siitä iltapäivällä puoli neljän aikoihin lähdettiin isolla ja ilmastoidulla lautalla Railaylle, puolentoista tunnin matkan päähän.

Lautta ei vienyt meitä ihan perille asti vaan meitä tultiin hakemaan longtail boatilla, joten taas päästiin kahlaamaan vedessä. Ei tainnut yhtää päivää olla niin etteikö oltaisi jouduttu vähintään polvia myöden veteen. :D

Railay oli täysin erilainen paikka kuin Phi Phi. Phin Phin sankat nuorisojoukut olivat jääneet taakse, tosin jonkin verran niitä löytyi Railayn Phranang Beachin puolelta, Railay West sen sijaan oli perheiden ja tunnelmallisten rantaravintoloiden ja -hotellien kansoittama.

Eka päivä menikin etsiessä varaamaani hotellia, jonne löydettyämme saimme kuulla, että meidät oli siirretty eri hotelliin, kuulemma parempaan. Mene ja tiedä, ainakin netin mukaan meille tarjottu Diamond Cave Resortin huone oli yli 20 euroa kalliimpi/yö kuin ennalta maksamamme Diamond Private Resort. Ja siltä se myös tuntui, oli nimittäin aika hulppea huone ja kiva ympäristö. Harmi vaan, että ilmastointi vuosi (valittamisesta huolimatta) koko ajan. :D Senkin sain hoidettua insinöörin taidoillani pistämällä roskiksen vuotokohdan alle.

Illalla kuljettiin taskulampun valossa apinoita karkuun ja käytiin syömässä todella hyvää ruokaa yhdessä Railay Westin hotelliravintolassa, jonka jälkeen istuskeltiin hiekalla ja tuijoteltiin selällämme tähtiä.

Ei ollut paha ihmisen olla, vaikka hyttyset vähän kimppuun kävikin.

Seuraavana päivänä mentiin rannalle istuskelemaan ja päästiin kerrankin kunnolla myös uimaan. Pari tuntia riitti kuitenkin sitäkin harrastusta ja suihkun kautta lähdettiin tutustumaan Railayn toiseen rantaan, Phranang Bayhin, jossa on myös luola. Taas bongailtiin apinoita ja Phranang Bay osoittautui paljon täydemmäksi paikaksi kuin Railay West. Eli sinne ei haluttu enää takaisin. :D

Hetken hotellilla löhöilyn jälkeen käytiin tsekkaamassa ihan vieressä oleva Diamond Cave-luola, joka olikin todella upea paikka, täysin hiljainen, ehkä vähän pelottava. :D

Seuraavana päivänä lähdettiin puolipäiväretkelle neljälle eri saarelle. Longtail boatin mukana oli tietenkin nämä perusruotsalaiset, tällä kertaa perheineen, sekä paljon brittejä.

Ensimmäisenä kohteena oli Tup Island, josta pääsi kävelemään hiekkamuodostelmia pitkin myös Chicken Islandille ja jollekin toisellekin saarelle. Oli aika ihana fiilis, kun pystyi toteamaan, että tässä me nyt kävellään keskellä merta.

Chicken Island on saanut nimensä kananpään muotoisesta kalliomuodostelmastaan, jonka kuva näkyy alla.

Snorklailtiin myös hetki Chicken Islandin edustalla, mutta jostain syystä mulla ei ollut hyvä snorklauspäivä ja vietin ajan kakoen vettä vuotavasta snorkkelista. :D Ei sinänsä harmittanut, ei ne vedet Phi Phin snorklauspaikkoja voittanut, vaikka veneen kuski kiusasikin mua heittelemällä kaloille leipää juuri siihen kohtaan missä mä minäkin hetkenä satuin pulikoimaan.

Seuraavaksi vene kuljetti meidät Poda Islandille, jossa syötiin hintaan kuuluvat currykanat. Oli ehkä tulisinta ruokaa, mitä olen koskaan syönyt, suu paloi aika kauan sen setin jälkeen.

Poda Island oli kuitenkin ihan nätti paikka sekin, tosin turisteja oli aivan tuhottomasti ja saaren apinat kuulemma "Crazy monkeys, don't feed them, don't touch them".

Podalta matka jatkui jo edellispäivänä kiertämällemme Phranang Baylle, jossa sitten löhöiltiin luolan suulla ja uiskenneltiin meressä kallioiden alla ja vieressä.

Siitä longtail boat heitti meidät takaisin Railay Westille ja vietettiin seuraavat tunnit hotellilla uinuen, vähän paikkoja kierrellen ja syöden ihanassa ravintolassa, josta uskaltauduin ottamaan lohivartaan. Nammmm! Jälkkäriksi saatiin friteerattuja banaaneja ja tuoretta ananasta, jota tulee kyllä ikävä, kun Suomeen takaisin selviän.

Seuraava päivä olikin sitten jo sunnuntai, jolloin meidän täytyi jättää hyvästit Railaylle ja lähteä longtail boatin kyydissä Ao Nangille ja sieltä taksilla (bussit ei kulkenut sopiviin aikoihin) lentokentälle ja takaisin Kuala Lumpuriin. Kerettiin kuitenkin pari tuntia pyöriä Ao Nangilla ja totesin, että paikka on niin rantakohde kuin olla ja voi. Voin hyvin kuvitella suomalaiset ja ruotsalaiset eläkeläiset sinne viettämään vanhoja päiviään. Itseäni paikka ei kuitenkaan vakuuttanut mitenkään.

Siinäpä se, meidän pikkureissumme kokonaisuudessaan. Railaysta jäi ihana kuva, tosin tekemistä siellä ei ollut oikeastaan rannalla löhöilyn ja syömisen lisäksi lainkaan, joten paikan ehti hyvin nähdä parissa päivässä. Mutta eipä sitä aina tarvitse olla juoksemassa paikasta toiseen, vaikka me nyt vähän niin tehtiinkin, kun aktiviteetteja kaivattiin. :D

Siihen kannattaa varautua, että aina joutuu kahlaamaan vedessä, kun vaihtaa veneellä paikasta toiseen. Eli shortsit/uikkarit päälle ja släpärit käteen.

Rahaa reissuun meni aika paljon, sillä Chinese New Yearin takia lennot oli yli tuplasti kalliimpia kuin yleensä, mutta itse hotellit ja syöminen oli edullista. Lisäksi ostosten tekeminen oli Phi Phillä kalliimpaa kuin Railaylla ja Ao Nangilla, vaikka taas mukaan tarttuikin parit kalastajahousut, rannekorut ja sarongit. Kengistä puhumattakaan, löydettiin Emmin kanssa todella mukavat släpärit, joilla sitten tassuteltiin koko aika. Jalkojen ja kenkien ulkonäkökin kärsi aika nopeasti, kun tota hiekkaa on ihan joka paikassa.

Mutta nyt matkatäti hiljenee hetkeksi ja lähtee vielä kertailemaan huomista puhe-esitystään. Paipai!

- Kaisa

Krabille kävi tyttösen tie

2010-02-22T16:14:00.000+02:00

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki kiva loppuu aikanaan ja jouduttiin palaamaan sivistykseen ja arjen pariin Kuala Lumpuriin eilen, aivan upean lomaviikon jälkeen.

Meidänhän retki alkoi lentämällä ensin Krabille, siitä bussilla Krabi towniin, jossa yövyttiin yksi yö Krabi City Hotelissa (voin suositella, siisti ja keskeisellä paikalla). Kierreltiin vähän päivällä ja illalla paikkoja, mutta eipä Krabi Town oikein mitään tarjonnut Night Marketin lisäksi, jossa käytiin kivuliaassa jalkahieronnassa.

Tuli myös todistettua, että enää ei voi puhua ihan mitä vaan suomeksi, kun silloin tällöin vastaan käveli suomea puhuvia reissaajia. Ja joulukirkko-mainoksenkin bongasin yhdeltä seinältä, heh.

Seuraavana aamuna lähdettiin reppuinemme lautalla Koh Phi Phille. Matka merta pitkin kesti n. 1h 30min ja se sujui nopsaan kannella maisemia ihastellen. Phi Phi teki muhun vaikutuksen ihan heti, ranta veneineen oli todella tunnelmallinen. Hotellimme pojat olivat meitä vastassa, joten reppujakaan ei pitänyt kantaa itse perille, vähän syrjään keskuksesta (Phuttachot Resort, suosittelen, tapettiin vain yksi torakka).

Päivä sujuikin hikoillessa, vähän rannalla löhöillessä (laskuvesi esti uimisen) ja kalakylvyssä käydessä. Oli aika kutinaa.

Illalla kaduilla jaeltiin ympäriinsä flyereita, joissa mainostettiin Free Bucket -tarjouksia joka baarissa. Noh, mehän haluttiin testata nämä ilmaiset ämpärit ja päädyttiin Ibiza-rantabaariin hakemaan ämpärilliset viinaa (oli siinä kai puoli tölkillistä limsaa) ja ihastelemaan tulitaitelijoita.

Seuraavalle päivälle oltiin ostettu n. 10 euroa maksavat liput koko päivän kestävälle snorklausreissulle. Lähtö oli suht aikaisin aamulla ja longtail boat täynnä ruotsalaisia. Ei hätää, ensimmäinen etappi oli Monkey Beach, jossa snorklailtiin 20 minuuttia, jonka jälkeen päästiin rantaan tassuttelemaan ihanan tuntuisella hiekalla. Apinoita ei kyllä näkynyt tällä kertaa kuin yksi. Voihan harmi. :D

Seuraavana olisi pitänyt käydä Mosquito Islandilla, mutta kova merenkäynti esti sen reissun ja päädyttiin syömään fried ricea Bamboo Islandille. En nyt sanois, että hirveesti harmitti tuo moskiittojen missaaminen. :D

Upeista maisemista jatkettiin pällistelemään hetkeksi Viking Cavea, jota oli jouduttu tukemaan ties monellako bambutikulla. Onneks ei oltu varattu mitään luolakierrosta.

Viimeisenä snorklauskohteena snorklailtiin Phi Phi Laylla järkyttävässä aallokossa, mutta korallit oli aivan käsittämättömiä ja kalat upean värikkäitä. Näin mm. liloja, kirkkaan sinisiä ja keltaisia kaloja.

Matka jatkui The Beach-elokuvan kuvauspaikalla Ma Ya Bayhin, jonne jouduttiin kompuroimaan liukkaita koralleja pitkin. Löinpä mä myös pääni tyylikkäästi kallioon kun kovasti yritin keskittyä kaatumatta olemiseen. Eniveis, rantaan selvittiin, tosin en usko että Leonardo DiCaprio ihan samaan tyyliin kompuroi, mutta maisemat oli kyllä huikeat.

Reissun päätteeksi jäätiin merelle ihastelemaan auringonlaskua. Harmi, että matkalla ei ollut yhtään sinkkua ruotsalaismiestä, niin jäi vähän auringonlaskun romanttisuus kokematta. Mutta nopeeta se laski, sen voin sanoa. :D

Seuraava päivä alkoikin järkyttävällä hikoilemisella, sillä mulla välähti, että keskipäivän aikaan on parasta kävellä näköalapaikalle. Joo, ei ihan ollut ja meinasin jo moneen kertaan luovuttaa jyrkkien ja ikuisesti jatkuvien portaiden kanssa. Mutta, päästiin kuin päästiinkin huipulle ja maisemat Phi Phin poukamaan oli mahtavat.

Hikoilu jatkui sen verran tuimana, että päädyttiin rannalle grillaamaan ihoa ja nauttimaan merivedestä, joka ei ollut ihan vielä kerennyt laskuveden kanssa pakenemaan. Ilta sujuikin sitten hauskoissa tunnelmissa, kun mentiin taas ilmaisille drinksuille Apache -rantabaariin ja ostettiin myös viinaämpärit, jotka petollisesti saivat meidät molemmat aika mukavaan tuiskeeseen. Emmiltä kuulin myöhemmin, että kahteen ämpäriin oli mennyt pullollinen viinaa ja puolikas tölkki kokista. Noh, eipä tuo mitään, hauskaa oli! Harvemmin sitä rannalla pääsee tanssimaan pitkälle yöhön.

Seuraavana aamuna jaksettiin vielä jopa herätä ihan ajoissa check outiin ja vietiin reput alas kylään lipunostokojuun odottelemaan iltapäivällä lähtevää lauttaa Railaylle. Kierreltiin vielä siis se päivä Phi Phillä, käytiin hieronnassa ja kuvailin maisemia:

Kuvahan ei tätä kerro, mutta poikien istuskelu päättyi siihen, että toinen vei kaverin jätskin aika tuimalla otteella.

Jatkan tarinaa huomenissa, muutoin tulee ihan hehtaarimittainen selostus. Loppuun voisin vielä kerrata, että Phi Phi jätti muhun pysyvän vaikutuksen upeine maisemineen ja varsinkin snorklausreissu oli upea ja edullinen. Itse Phi Phin kylä on täysin turismille omistettu ja paikka on varsinkin ruotsalaisnuorison suosiossa. Jo nyt tunsin itseni välillä aika vanhaksi, kun suurin osa oli n. 18-20-vuotiaita. Mutta hauskaa oli ja takaisin haluaisin mennä, kunhan tässä parin viikon sisään (ehkä) hankin sukellusluvankin itselleni.

Mutta tosiaan, tarina jatkuu ensi kerralla! :D

- Kaisa

2010-02-13T11:12:00.000+02:00

Nyt on tyttö tyytyväinen, sain nimittäin Emmin luokkatovereilta, jotka lähti tänään Suomeen, paistinpannun ja kattilan! Jee, voin vihdoinkin tehdä kunnon puuroa! Ja saatiin myös nukkaamattomia pyyhkeitä (aivan mahdoton löytää täältä), mun sänkyyn toiset lakanat, nuudeleita, pannukakkujauhetta, siirappia, suolaa, pippuria, talkkia, tomaattisosetta, porkkanoita ja kaikkee muuta pientä. Oon aika tyytyväinen päivän saldoon. Tänään siis teen ruokaa ihan omassa keittiössä!

Eilen käytiin illalla syömässä Secret Recipessä (paikallinen ihana kakku/länsimaalaisruokapaikka) lasagnea! Ja illan päätteeksi käytiin vielä oluella (ja Mimmi nappas jonku upeen omenamargaritan).

Olo on pikku hiljaa parantunut siitä muutama päivä sitten alkaneesta järkyttävästä pahasta olosta ja antibiootit lopetin pari päivää sitten. Ei kuitenkaan ihan vielä oo normaaliolo, varmaan mahalla kestää totutella paikalliseen bakteerikantaan, pitää vaan kestää. :) Kunhan osaa ottaa asian rennosti eikä huolestu liikaa, niin tästäkin selvitään. Välillä vaan pakokauhu iskee ja turhautuneisuus kun maha ei voi toimia niin kuin ennenkin.

Kävin tosiaan tänään taas uudessa ostoskeskuksessa, Sunway Pyramid-ostarissa, joka sijaitsi jossain hevonkuusessa ja ulkopuolella oli joku sfinksiä matkiva leijona sekä pyramidi. Sisältä paikka oli aika pelottava, sekava mutta täynnä kivoja kauppoja.

Kaipa sitä nyt pitää vähän näyttää kuvaa siitäkin, mitä mulla oli päällä ja mitä meinasin ostaa (farkkushortsit). Tärkeintä kuvassa on kuitenkin se, että siitä näkee ehkä vähän, että oon saanut väriä ihoon. Punaisuuden lisäksi siis. :D

Huomenna lähdetään Emmin kanssa viikoksi Krabille, Koh Phi Phille ja Railay Beachille. Eli seuraavan kerran musta kuuluu joskus ens viikon sunnuntaina tai seuraavan viikon alussa.

Hyvää kiinalaista uutta vuotta kaikille!

- Kaisa

Abkaradabra... eiku abaka... eiku...

2010-02-11T15:04:00.000+02:00

Unohdin aivan täysin kertoa Gilin saarilla tapaamastamme taikurista! (Hyi Kaisa, häpeä!)

Tuossa siis puolitoista viikkoa sitten Gili-loman viimeisenä iltana baarissa istuskellessamme paikalle tupsahti jostain (varmaan taivaasta, eiks ne silleen vaa ilmesty) indonesialainen taikuri. Tämä kyseinen nuori mies oli pukeutunut tyylikkäästi mustaan ja näytti aika keikarilta. Noh, bändin pojat kertoivat meille, että kyseessä on Indonesian taikurikisassa toiseksi tullut taituri. Ja kyllä, taikatemppujahan se oli tullut tekemään.

Baari täyttyi ihan sekunneissa, kun taikuripoika parkkeerasi meidän (!) baaripöydän eteen ja levitti pöydälle alustan. Ensimmäiseksi alkoi taiteilu kolikkojen kanssa. Välillä hihasta ilmestyi kaksi kolikkoa, välillä kolikko katosi kokonaan ja lopulta kolikko oli kasvanut 3-kertaiseksi. Ei niin mitään hajua miten se sen teki.

Sitten heti perään seurasi kaikenmaailman korttitemput, jotka kyllä pisti pään pyörälle ihan täysin. Seuraavaksi pääsin minäkin mukaan, kun sain testattavakseni setelin aitouden. Ihan ehjältä se tuntui ja hetken taittelujen jälkeen seteli taisi muuttua 1000 rupiasta 50 000 rupiaksi! Haluan olla sen taikurin kaveri, jookos. Muuttuipa siinä yhden katsojanki naama aika järkyttyneeksi, kun hänen antama 50 000 rupian seteli muuttui taikurin käsissä 1000 rupiaksi. :D

Sitten alkoikin tän neidin jännät paikat. Sain nimittäin käteeni ensin yhden punaisen pehmeän pallon, joka mun piti puristaa nyrkkiin. Noh, avatessani palloja oli kädessäni kaksi! Sama homma jatkui, lopulta palloja oli 4. Voin kertoa, että sydän hakkasi ihan hulluna.

Sain toimia avustajana (kauniina ja hehkeänä sellaisena tietty) myös toisessa tempussa, jossa mä pistin pinkin kankaanpalasen nyrkkiini ja yritin lausua taikasanoja taikurin perässä. Eihän siitä mitään tullu, Abrakadabra muuttui Abakadabaraksi ja muutamat muut sanat tarkoitti varmaan jotain härskiä naurunremakoista päätellen. Lopulta mun nyrkistä paljastui pienen pienet pinkit alushousut. Oli siinä naurussa pidättelemistä, kun miehet uteli ovatko ne minun. :D :D

Ihan viimeiseksi, kun suurin osa katsojista oli jo lähtenyt paikalta, saatiin vielä banaanit käteen ja niihin piti veitsellä vetää viillot koskematta banaaniin. Kun kuorittiin banaanit, oli järkytys aikamoinen, kun sisältä paljastui viillot juuri niistä kohdista, joihin viillot olin tehnyt!

Taikatemppujen jälkeen olo oli todella järkyttynyt ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa varmaan puoli tuntia. En ole koskaan päässyt noin läheltä näkemään upeita silmänkääntötemppuja, olin välillä ihan äimän käkenä ja monttu auki. Kiitos siis indonesialaistaikurille, teit pysyvän vaikutuksen!

- apulaistaikuri Kaisa

Voihan maha

2010-02-09T14:10:00.004+02:00

Taas on päivät hujahtanut nopeasti, tällä kertaa sairastaessa. Olen kärsinyt jonkinlaisesta mahapöpöstä viikon verran ja nyt viime yönä olo paheni niin, että piti itku kurkussa myöntää tappio ja mennä lääkäriin.

Menin lähellä olevan ostoskeskuksen klinikalle ja mut otti vastaan herttainen kiinalaissetä. Hetken se siinä kuulosteli mahaa ja mittasi verenpainetta ja loppusaldona oli tämä:

Neljä pilleriä, neljä kertaa päivässä 2:n päivän ajan. 2 antibioottia ja lisäksi yksi mahan turvotukseen ja yksi ilmeisesti närästykseen. Että jes. Nyt on olo aika nuutunut, nukuin päivälläkin ihan tyytyväisenä ja silti vaan väsyttää. Olo ei muutenkaan ole mitenkään kovin ihana, aika kuvottava olo, toivottavasti johtuu "vaan" noista pillereistä.

Tässä sitten seurailen olotilaa vielä huomisen ja toivon, että olo paranisi huomattavasti ja mahapöpö lähtis lipettiin. Tällaisissa tilanteissa tulee helposti ikävä Suomea ja Suomen terveydenhuoltoa, kun olonsa pystyy selittämään helposti ja vastauksen ymmärtää. Ei sillä, kyllä tuo kiinalaissetä englantia osasi, oikein hyvin. Toivottavasti osasi myös parantaa mut, heh. :)

Ilmasto rupeaa myös muuttumaan täällä, sateet ovat vähentyneet ja koko ajan on todella painostava ilma. Myös sisällä on koko ajan hiki eikä edes ilmastointi tunnu auttavan. Vaatteet liimaantuu ihoon ja kaikki nukka tarttuu tahmeisiin käsivarsiin.

Ehkäpä tää on nyt tätä kulttuurishokkia, kun välillä tuntuu, että täällä olo on jotenkin kauhean raskasta. Osaksi varmasti myös tämä painostava ilmasto tekee olosta vaikeaa. Noh, kunhan tää mahapöpö menis nyt pois, niin olokin helpottais. Ja ens viikonloppuna alkavan Krabin reissun olisi paras myös helpottaa oloa! :D

Loppukevennykseksi vielä maanantaisen bussimatkan tukaluutta:

Ei oo helppoa pitkäjalkaisella länsimaalaisella. Mun vieressä istuvalla miehellä jalat mahtu oikein hyvin penkkien väliin. :D

- Kaisa

Päivä KLCC:ssa

2010-02-06T09:18:00.000+02:00

Kuumetta paranteleva vaihto-oppilas täällä, hei.

Vietin eilisen päivän Kuala Lumpurin keskustassa (KLCC = Kuala Lumpur City Center) ostoskeskuksessa ruokaa mutustellen, Aquariassa käyden, leffaa katsoen ja taas vähän syöden.

Tässä vähän kuvasaldoa päivästä:

Kiertelin Suria KLCC-ostoskeskuksen ulkopuolella olevassa puistossa illemmalla, kun sadekuuro oli lakannut. Ihania maisemia, harmi että olin tässä vaiheessa jo niin väsynyt, että en jaksanut koko puistoa kiertää (se on aika iso).

Ennen kiertelyä kävin tosiaan Aquariassa, jossa on ties mitä mereneläviä. Ostin kolmen kerran lipun, sillä mm. maaliskuussa sinne aukeaa uusi osasto (merirotat, JES) ja lippu tuli suht edulliseksi opiskelijakortilla (50 RM = 10 €, yhden kerran lippu 25 RM).

Aquariassa on myös Aasian suurin (vai vaan Malesian? Ei voi muistaa) sisäakvaario, jonka keskellä voi kulkea. Oli aika jännää kävellä keskellä meren elämää. Bongasin isoja haita, kilppareita ja aivan valtavan kokoisen rauskun!

Jos tuota isoa akvaariota ei olisi ollut, ei Aquariassa olis ollut oikeastaan mitään nähtävää. Koko paikka tuli kierrettyä vajaassa tunnissa, eikä se ihan esim. Lissabonin Oceanariumille vertoja vetänyt. Hinta ei kuitenkaan päätä huimannut ja hait olivat kyllä näky sinänsä.

Koko päivän tarkoituksena oli kuitenkin nähdä vihdoinkin Petronas Towerit iltavalaistuksessa. Kirosin jo moneen kertaan itsekseni, kun pimeä ei meinannut illalla tulla millään. Vasta englantilaisen teen ja ceasar-salaatti-illallisen jälkeen pääsin kahdeksan maissa kuvailemaan upeaa näkymää. Istuskelin pitkän aikaa vaan katselemassa torneja ja otin n. 20 kuvaa. Kertokaa nyt ihmeessä, mikä ero noilla kuvilla on, kun en osaa valita, minkä kuvan voisi poistaa. :D

Pääsin kotiin vasta joskus kymmenen maissa, kurjan bussimatkan jälkeen, jonka aikana mulle nousi kuume. Ilta menikin sitten kuumeillessa ja yöllä hikoillessa. Nyt ei ole enää kuumetta ollut, kauhea hiki vaan koko ajan ja paikkoja särkee... Ei siis toiv. ainakaan malaria ole kyseessä. Eiköhän tämä tästä, ainakin hyvä syy vaan löhötä. Tosin pitäisi lähteä kauppaan ostamaan vettä ja ruokaakin vois ehkä hakea.

Kuulemisiin taas!

- Kaisa

Paratiisissa vierailua

2010-02-03T12:41:00.001+02:00

Hei! Elossa ollaan, palattiin eilen todella myöhään Gili Islandseilta Balin kautta takaisin Kualaan. Olo on vähän reissussa rähjääntynyt, mm. hyttysenpuremia on kiva raapia koko ajan, mutta päällimmäisenä tunnelmat on haikeat. Löysin vihdoinkin saaren, jossa ajalla ja tekemisen puutteella ei ole mitään väliä. Saa vaan olla ja hengittää upeissa maisemissa.

Lähdettiin siis torstaina Balille, jossa yövyttiin Kutalla Ida Hotelissa. Ostettiin suoraan hotellista seuraavan aamun pikaveneelle liput (Eka Jaya), jotka kyllä olivat muutaman euron kalliimmat kuin jos olisi katukojuista etsinyt, mutta kello rupesi olemaan jo sen verran, että ei jaksettu pimeässä lähteä etsimään halvinta kojua. Lipuille hintaa tuli menopaluulle 1 200 000 rupiaa = 100€. Indonesiaan saapuessa täytyy muuten maksaa sekä maihintulo - että lähtömaksu. Yhteensä 390 000 rupiaa, eli n. 33€.

Kierreltiin vielä illalla vähän kauppoja, hinnat oli suht edullisia, muttei ostettu mitään kun ei haluttu kantaa Gilille turhaan ylimääräistä.

Aamuinen herätys oli aika suolainen, kuljetuksen Padang Baille (veneen lähtösatama) piti saapua klo 6.15-6.45 välisenä aikana. En ollut mitenkään kovin yllättynyt, että saatiin turhaan venailla vähän vaille seitsemään. Nooh, matkaan päästiin ja automatka kestikin yli tunnin. Matkan varrella oli aika uskomattomia maisemia riisiviljelmistä järkyttäviin skootterimääriin. Saasteen määrä oli sitten sen mukainen, oli siinä nenässä pitelemistä.

Satamassa oltiin n. varttia ennen paatin lähtöä ja matkaan päästiin suht ajallaan. Oli aikamoista jyskytystä se 1,5 tuntia, harmitti kun ulos ei oikein nähnyt ikkunoiden ollessa liian korkealla. Maisemat olis ollut varmaan tosi hienot. Noh, olihan ne sitten Gili Trawanganillekin päästyämme:

Gili Trawangan on kolmesta Gilin saaresta (Gili Air ja Gili Meno) suosituin ja käsittääkseni isoin. Paikassa eletään turistien rahoilla, lähes kaikki business perustuu turismiin. Ja olihan niitä turisteja, paljon. Länsimaalaisia varsinkin, ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja SUOMALAISIA! Ihan tuhottomasti. Meidän hotelli oli pienen kävelymatkan päässä rannasta ja yllätykseksemme 4:n huoneiston hotellissa 2:ssa muussa huoneessa asui suomalaisia. Heh, pieni on maailma.

Hotelliksi oltiin varattu Rumah Saga, joka maksoi 4:ltä yöltä n. 120€. Luultiin sitä edulliseksi, mutta paikan päällä selvisi, että meiltä pyydettiin mm. paljon enemmän kuin viereisissä huoneissa asuvilta suomalaisilta ja lähempänä rantaa olevissa hotelleissa. Noh, ihan sama, paikka oli kuitenkin ihan jees, lukuunottamatta rikiltä haisevaa vettä ja jatkuvia sähkökatkoksia, jotka saattoivat jatkua koko yön/osan päivästä.

Saarella kyllä mieli lepäsi. Paikka on kovin hiljainen, sillä ainoat kulkuvälineet ovat pyörät ja hevoskärryt. Paikasta toiseen pääsi helposti kävelemällä ja saarella ei voinut eksyä (ainakaan teoriassa, eksyin kyllä kerran väärään hotelliin) kaiken ollessa keskittyneenä pitkän pääkadun varteen.

Päivät kuluivat aurinkoa ottaen, suolaisessa meressä uiden (oli ihanan virkistävää vettä) ja yhtenä päivänä lähdettiin muutaman tunnin snorklauskierrokselle, jossa yritettiin nähdä mm. kilpikonnia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olin kuitenkin tosi ylpeä itsestäni kun pysyin pinnalla pitkien snorklailujen ajan ja nielaisin suolavettä vaan pariin otteeseen. :D Myös koralliriutat olivat aikas upeita.

Kuvassa Gili Air -saari, jossa käytiin syömässä snorklausreissulla.

Illat kuluivat paikallisessa Ombak -luksushotellin baarissa happy hourilla drinkkejä nautiskellen (kaksi yhden hinnalla) ja upeaa auringonlaskua ihastellen. Ilma viileni mukavasti iltaa kohden, merituuli tuntui todella hyvältä pitkän kuuman päivän jälkeen. Yhtenä iltana käytiin myös leffassa baarissa, jossa löhöttiin isojen tyynyjen päällä. Sisäänpääsymaksu oli yksi juoma, leffana sattui sillä kertaa olemaan Hangover.

Rannalta löytyi ihan tajuton määrä erimuotoisia korallin palasia (ehkä?) ja nappasinkin muutaman mukaani. Ostin saarelta myös sarongin, jonka sai kietoa palaneen ihon peitoksi sekä kangaskassin, jossa kannoin rantatavaroitani. Kuvassa myös paikallisia Indonesian rupioita. Oli aika rikas olo, mutta äkkiäkös ne siitä hupeni.

Paluumatkalle lähdettiin tiistaiaamuna ja poikettiin vastapäisellä Lombokin rannalla ihan pikaisesti. Olisi ihan hirveästi tehnyt mieli jäädä sinne, vuoristoiset maisemat näytti aika houkuttelevilta. Nooh, ehkä sitä vielä...

Loppupäivän vietin Kutalla kierrellen ja hikoillen, Mimmin parannellessa ruokamyrkytystä lentokentällä. Rahaa paloi reissuun aika paljon, suurin osa lentolippuihin ja hotelleihin, sillä varattiin molemmat tosi myöhään, vain pari päivää ennen lähtöä. Mutta oli kyllä sen arvoista, meinasi itku tulla, kun joutui jättämään hyvästit kauniille saarelle, sen iloisille ihmisille ja kiireettömyyden tunteelle.

Mutta eipä tässä muu auta kuin kohti uusia seikkailuja!

- Kaisa

Kenkäkauppa

2010-01-26T16:15:00.002+02:00

Jahas, mitkäs kengät sitä pistäis tänään jalkaansa?

Tässä kuukauden aikana, mitä ollaan täällä Kualassa asusteltu, on toi kenkäkasa jotenki lisääntynyt hälyyttävää vauhtia. Katoin eilen vähän järkyttyneenä tota kasaa eteisessä ja kyselin monetko kengät kuuluu kenellekin... Mimmillä on vissiin jotain 11 paria! Noh, piti mun sit ottaa tänään vähän sitä kiinni, ku multa löyty vaa nolot 2:t ulkokengät ja parit sisä - ja allaskengät.

Yhdet mukavat, vasta viime viikolla ostetut Ipanema-merkkiset sliparit (kultaiset ylhäällä keskellä) osoittautuivat lian imijöiksi, joten niiden käyttö on nyt vielä vähän epävarmaa, vaikka tosi mukavat ovatkin jalassa. Ostin sitten toiset Ipanemat tänään, nuo keskirivin vasemmanpuoleiset, jotka olivat puoleen hintaan alessa. Ainakin ovat vähän eri materiaalia, hintaa oli n. 4,20€.

Ja sitte iskin silmäni Vinccillä (paikallinen vaate -ja kenkäliike, josta löytyy edullisia ja kivoja kenkiä, noi kaks kämppistä onkin haalinut melkein kaikki kenkänsä sieltä) noihin keltanauhaisiin slipareihin, jotka pysyvät ainakin jalassa hyvin. Hintaa oli jotain 7€.

Ostin myös tosi tyylikkäät sisäpelikengät, koska aloitettiin tänään Emmin kanssa urheilu - ruvettiin siis pelaamaan sulkapalloa tuossa piharakennuksen suliskentällä. Tuli ainakin hiki, ja varmaan ranne on aika kipeä huomenna. Oli tosi hauskaa, molemmat ollaan aika huonoja, niin saatiin monet naurut epätoivoisista syöksyistä ja hutilyönneistä (ja silmät harhaili vähän liian usein altaan reunalla poseeraavaan käsittämättömän hyväkroppaiseen uimaopeen, jolla oli jalassa vaan pienet speedot).

Enempää ei nyt oikein ole asiaa, päivät kuluu hullua vauhtia, vastahan mä nyt tulin sieltä Melakasta ja jo torstaina lennetään Balille ja sieltä Gili Islandseille muutamaksi päiväksi. Ainakin viikon hiljaisuus siis luvassa, palaillaan toivottavasti ensi viikolla uusien upeiden kokemusten ja kuvien kera.

-Kaisa

Melaka = jatkuva hiki

2010-01-24T17:52:00.000+02:00

No hei,

Tuli sitten vähän hikoiltua tossa viikonloppuna. Lähdettiin tosiaan perjantai-aamulla Melakaan, 2h bussimatkan päähän länsirannikolle. Edellinen yö oli mennyt vessassa istuessa ja pahaa oloa potiessa, syynä ilmeisesti tämä pirulainen:

Fish Ballsit ei siis kai oo mun juttu. Tosin voi olla että maha meni jostain muustakin sekaisin, mene ja tiedä. Vähän siis jännitti pääsenkö lähtemään koko reissulle, mutta onneks maha rauhoittui Imodiumin (ja maitohappobakteerikapselin sekä Rennien) jälkeen ja päästiin lähtemään ihan aikataulussa.

Melaka on ollut mm. Hollannin, Portugalin ja Britannian vallan alaisena ennen kuin Malesia itsenäistyi v. 1957, eli luvassa oli paljon historiapitoisia museoita ja kaunista kaupunkimaisemaa... TODELLA kuumassa ilmastossa.

Melaka on todella pieni kaupunki, jossa tosin asustelee jonkun matkaoppaan mukaan 700 000 asukasta! Mutta kaikki päänähtävyydet on ripoteltu vanhaan kaupunkiin, museoita löytyy vieri vierestä ja myös Melaka Megamall-ostoskeskus on kätevästi ihan vieressä (sieltä sai ihan törkeen hyviä jääjuomia).

Ekaks kun saavuttiin bussiasemalle, napattiin taksi keskustaan ja siellä Melaka Sultanate Palaceen, sillä klo oli tässä vaiheessa vasta 12 ja meidän check in hotellille oli vasta klo 14. Sultanate Palace oli ulkoa todella kaunis ja sen edessä oli pikkupuisto, joka oli ehkä palatsin paras nähtävyys. Itse palatsin sisäosa ei tarjonnut oikeastaan mitään erityistä. Sisäänpääsymaksukaan ei tosin päätä huimannut, 2RM, eli n. 40 snt. Sama summa pyydettiin kaikissa muissakin museoissa, eli rahaa ei kulunut tähän huviin.

Palatsista yritettiin suunnistaa (Lue: Minä yritin lukea karttaa, always a bad thing) hotellille, jonne löydettiin ihan pienen (köhöm) mutkan kautta. Oltiin lievästi sanottuna hiestä märkiä kun vihdoin päästiin hotellille. Heittäydyttiin aika kuolleina sängyille hetkeks keräämään voimia ja leviteltiin aurinkorasvaa jo muutenkin hionneelle iholle. Todella turhauttavaa muuten. :D Uskaltauduttiin silti aika pian takaisin ulos ja käytiin vielä yhdessä museossa ja juomassa Megamallin Cool Blog-juomapaikassa ihanan raikkaat juomat.

Vilvoittelun jälkeen (ostoskeskuksiin kannattaa mennä vilvoittelemaan, niissä yleensä jäätyy) ajateltiin että on jo tarpeeksi viileää, että voi kiivetä korkean mäen päälle ihastelemaan vanhaa linnoitusta. Joo, oltiin ehkä vähän kuumissamme ja hiki valui sen(kin) jälkeen ihan kivasti. Mutta ai että mitkä merimaisemat! (Kuvaa myöhemmin, toiselta kiipeämisreissulta.)

Illalla käveltiin vielä Jonker Streetillä, joka on Chinatownin tyylinen katu, jossa myydään kaikkea krääsää. Tunnelma oli kuitenkin katossa ja alue oli tosi rauhallinen ja viihtyisä.

Seuraavana päivänä harhailtiin vähän vääriä katuja (vaihteeks, arvatkaa kuka luki karttaa), mutta löydettiin sitte vihdoin ja viimein yks kiinalainen temppeli (oisko ollu jotain Hee Chong/Chong Hee tms.), joka on Malesian vanhin temppeli.

Temppeliltä hikoiltiin taas juomaan yhdet kylmät jääjuomat, tällä kertaa kokeilin Grape -juomaa. Voi että oli kyllä hyvää, näitä tuli ikävä! Ja hintaa oli hurjat 2,50RM, eli n. 50 snt. Tää konsepti on muuten sitten varattu jo mulle ja Emmille, me perustetaan samanlainen mesta ensin Helsinkiin, sitten Tampereelle, Jyväskylään ja lopulta vielä Poriin.

Juomisen jälkeen mentiin rantaan ja ostettiin 2 euron liput kanaaliajelulle, joka kesti 45 minuuttia ja matkalla nähtiin mm. 2 uivaa iguaania (näytti ihan krokotiileiltä) ja kivoja idyllisiä rakennuksia ja siltoja. Suosittelen!

Illalla päätettiin talsia 3 kilsan matka Portuguese Squarelle, jossa piti olla jotain tapahtumaa... Tää talsiminen venähti sitten 1,5 -tuntiseksi ja pimeä sekä oudot kujat alkoivat pikku hiljaa epäilyttää. Löydettiin sitten lopulta se aukio, mutta ei siellä ollut muuta kuin iso sea food -kompleksi ja paljon ihmisiä syömässä. Paikan merkitys jäi meille vähän hämäräksi ja napattiin taksi äkkiä takaisin Jonker Streetille muiden tyhmien turistien joukkoon.

Ilta parani kyllä huomattavasti, kun löydettiin kadun varrelta ihanan viihtyisä baari, jossa join kylmää ja ihanaa Corona-olutta ja syötiin Emmin kanssa muutamat kevätrullat. Olo oli tosi tyytyväinen sen jälkeen, haha.

Sunnuntaina pakattiin kimpsut ja kampsut joskus yhdentoista maissa ja lähdettiin hotellilta (Accordian Hotel, 2 yötä 213 RM = 44€, en suosittele, aamupala sisälsi 2 paahtoleipää, tupakanhaju levisi jostain meidän huoneeseen) etsimään aamupalapaikkaa. Syötiin Vanhassa kaupungissa Bistro Hotelissa ihanan länsimaalainen aamupala, käytiin vielä yhdessä museossa ja kiivettiin sinne aikaisemmin mainitsemalleni näköalapaikalle, josta aukesi siis upeat merinäkymät.

Vielä yksien jääjuomien jälkeen oltiin valmiita lähtemään takaisin Kuala Lumpuriin ja löydettiinkin bussi, joka vei meidät Melaka Sentraliin, josta napattiin siis se bussi Kuala Lumpuriin asti.

Tää paikallinen bussi oli vähintäänkin epäilyttävä, mutta ihan hengissä selvittiin. :D

Mulle jäi Melakasta tosi kiva kuva, kaikki on kävelymatkan päässä (tai no, pitäis olla, poislukien Portuguese Square) ja paikka on tosi viihtyisä. Merituuli on myös kivan virkistävä vastapaino täydeltä taivaalta porottavalle auringolle. Kaupunki on kuitenkin todella pieni, joten pari päivää riittää oikein hyvin kiertelyyn. Ainut asia, joka mua vähän ärsytti (ja välillä huvitti) oli se, että mä olin ilmeisesti jokin paikallinen nähtävyys varsinkin japanilaisille turisteille ja poseeraan nyt ainakin 20 eri japanilaisen perhealbumissa. Terkkuja vaan. Moni yritti ottaa myös kuvaa salaa. Hei vaan teillekin, toivottavasti kaikki otsan hikipisarat erottuu kuvista.

Nyt ei kun kohti uusia seikkailuja, huomenna siis vuorossa jännääkin jännempi 8h koulupäivä, uu jee!

- Kaisa

Puistoapinat

2010-01-21T09:32:00.001+02:00

Nonnih, vihdoinkin löysin taas aikaa vähän bloggailla ja kertoa, miten täällä on sujunut. Päivät on kulunut todella nopsaan koulussa, bussissa, bussia odotellessa (perhana, tänäänkin sain odotella jotain 40 min.) ja leffassa käydessä sekä tietty uidessa ja syödessä (viimeistä varmaan harrastettu eniten).

Maanantaina tuli todistettua aivan törkeän hurja monsuunisade, ukkonen ja salamointi. Oltiin vielä sateen alkaessa vasta matkalla kotiin, joten tehtiin pieni koukkaus huoltiksen ja katukeittiön naan-leipien kautta kotiin. Varikset ja muut linnut meni ihan sekaisin ja lenteli ympäriinsä, sade tuli vaakasuoraan ja pisarat näytti ihan rakeilta. Mun kengät myös osoittautui aika liukkaiksi, joten loppumatka kotiin tuli käveltyä paljain varpain. :D

Kävin tiistaina taas Midvalley Megamallilla, tällä kertaa yksinäni ja kävin myös katsomassa Avatar 3D:n vihdoin ja viimein. Oli ihan visuaalisesti upea leffa ja Suomessa voitas ottaa ihan pikkusen mallia näiden mukavista ja kevyistä 3d-laseista. Ei muuten valunut kertaakaan nenää pitkin alas, toisin kuin Suomen versiot.

Eilen Mimmi lähti loppuviikoksi Phuketiin ja me käytiin juhlistamassa sitä (haha, no ei vaan, ikävä on jo :P) läheisessä puistossa. Saatiin kyllä taas hikoilla ihan kunnolla ja reissun jälkeen olo oli vähintäänki limainen. Tällaista puistossa kuitenkin oli:

Poislähtiessä bongattiin vielä aika hiton monta apinaa puista ja aidan päältä. Olipa yksi uhkarohkea kiivennyt jonkun talon katolle ja se hyppeli siellä kovaäänisesti. Oli aika hurjia vekkuleita. :D

Illemmalla käytiin syömisen jälkeen maistelemassa siideriä lähipubissa. Oli kallista, mutta aikas hyvää. Täältä kun ei siideriä saa oikeestaan paljon mistään. Rankkaa. Mä kun Suomessakin juon niin kauheesti. x)

Loppuilta menikin sitten altaalla löllyen ja juoruten sekä Gleetä koneelta katsellen.

Nyt pitäis varmaan ruveta pakkaamaan jotain reppuun, sillä ollaan huomenna lähdössä Emmin kanssa viikonlopuksi Melakaan, portugalilaisvaikutteiseen pikkukaupunkiin länsirannikolle. Ei kyllä harmita yhtään, että joudutaan lähteen viikonlopuksi pois, nyt kun katsoo ulos niin siellä sataa. Yllättäen. :D

Hauskaa viikonloppua kaikille, palaillaan taas ensi viikolla!

-Kaisa

Tuskalliset 272 porrasta ylöspäin

2010-01-17T15:31:00.010+02:00

Käytiin tänään Batu Caveseilla. Ja hikoilin. Paljon.

Batu Cavesit ovat siis tippukiviluolat n. 13 km Kuala Lumpurista pohjoiseen. Taksilla kämpiltä luolille meni n. 15 min, ja hintaa oli n. 20 ringittiä/suunta, eli 4€.

Lähdettiin matkaan joskus kolmen maissa, koska ajateltiin, että siihen aikaan olis jo vähän viilempää ja 272 jyrkän portaan nousu hindujen temppeliin ei tuntuis niin pahalta. Jaa ei tunnu vai... Oltiin (tai ainakin mä olin) ihan hikisiä ja hengästyneitä, ku selvittiin ylös asti. Myös korkean paikan kammo rupes nostaan päätään välillä, kun vilkas selkänsä taakse levähdystauoilla.

Yritän kuvissa siis demonstroida miten alussa olin ihan intoa ja tahtoa piukassa, että yhdellä vedolla kiipeän koko matkan ylös. Joo, en sitte ihan kiivenny.

Näkymät huipulta oli uskomattomat ja itse luolat henkeäsalpaavan kauniit. Tippukiviä oli joka puolella (no joo, varmaan, kun paikan nimi on tippukiviluola) ja ylös katsoessa aukesi näkymät taivaalle. Kuvia on varmaan tsiljoona ja ne kaikki näyttävät ihan samalta, mutta kaiken kaikkiaan paikka veti kyllä hiljaiseksi. Vähän tunnelmaa latisti ympärillä hyörivät raksamiehet, jotka hitsailivat jotain ja paikan roskaisuus, tyhjiä muovipulloja ja tölkkejä löytyi vähän sieltä sun täältä.

Katseltiin myös jotain hindujen pyhää tapahtumaa, josta en uskalla sanoa mitään, koska en ymmärtänyt mitään. Kovasti siinä jotain uhrattiin, ruokaa lähinnä.

Illan päätteeksi käytiin taas intialaisessa syömässä (käytiin myös eilen). Tilasin ainoan ruoan, jonka tunnistin, koska Emmi oli tilannut sitä viime kerralla (tosin sen piti olla mun sillonkin, mutta meidän ruoat meni väärinpäin, kun kumpikaan ei tiennyt miltä tilatun ruoan olisi pitänyt näyttää).

Mun setissä oli jotain vähän munakkaan makuista kanapannaria, juusto-naan-leipää, joka oli aivan tajuttoman hyvää sekä tietty tölkkijuomaa, kun en vieläkään oo uskaltautunu maistamaan jäillä varustettuja mehuja. Ehkä mä vielä... Mutta siis koko annos maksoi yhteensä vähän päälle 2€.

Huomenna olis sitte luvassa taas aikainen herätys ja PIIIIITKÄ koulupäivä, 8h. Mä en kestä! Noh, onneks välissä on 3h hyppärit, ni voi vähän tankata siinä.

Öitä!

- Kaisa

Kuala Lumpur, shoppailijan paratiisi vai helvetti?

2010-01-16T15:49:00.001+02:00

Arvatkaapas missä olin tänään? En varmaan ainakaan ostoskeskuksessa. :D

Kuala Lumpurissa on lukuisia toinen toistaan isompia ostoskeskuksia, joista löytää ainakin kenkiä, minikokoisia vaatteita ja ruokakerroksia, joissa on miljoona erilaista edullista ravintolaa/pikaruokalaa, joista pitäisi pystyä valitsemaan. Täyttävän ruoka-annoksen saa yleensä 2€:lla tai reilulla 1€:lla.

Nyt kun olen kolunnut läpi keskustan Surian (ihan Petronas-tornien juurella), Pavilionin (ihan kiva, löytyy mm. Paul Frank-myymälä), Lot 10:n (aika kuollut paikka), Berjaya Times Squaren (aivan massiivinen, mutta täynnä kopioita myyviä liikkeitä!) sekä tänään kierretyn Midvalley Megamallin (oikeesti aivan mega, täynnä populaa, hyvin ahdistavaa) ja lähellä kämppää sijaitsevan One Utaman (lempparipaikka ehdottomasti, aivan hervottoman kokoinen, eksyn aina), voin todeta, että kaikista ostareista löytyy lähes samat liikkeet.

(Vuoristorata Times Square -ostarin sisällä.)

Kenkäkauppoja on hullun lailla, joka paikassa on kenkäkauppa nimeltä Bata, joka myy naisille sandaaleita kaikilla eri kuorrutuksilla, mutta samoja kenkiä löytyy myös kaikista muun nimisistä kenkäkaupoista. Ja koska näin lämpimässä maassa ainoat käytännölliset kengät ovat varvassandaalit, löytyy ostareilta usein muutama sandaalikauppa, joka ei siis myy mitään muuta kuin varvassandaaleja kaikilla eri kuoseilla. Hintaluokka on yleensä 4-10€/pari. Itse en ole vielä kelpuuttanut kuin yhden varvassandaaliparin, mutta eiköhän sitä tässä viiden kuukauden aikana kerkeä kuluttamaan muutamat. :D

Vaateliikkeitä löytyy myös joka lähtöön, mutta aika monessa paikkaa vaatteet ovat hyvin pientä mitoitusta. Länsimaalaisista vaateketjuista, kuten Forever21:sta (yks mun lempparipaikka) ja Dorothy Perkinsiltä löytyy myös mun kokoiselle vaatteita, mutta hinnat ovat myös korkeat verrattuna paikallisiin vaateketjuihin. Mm. Forever21 olisi aivan ihana paikka ostaa vaikka mitä värikkäitä rytkyjä, mutta hinnat hipovat usein 20-30€ per t-paita tai mekko.

Tässä kuitenkin nyt muutamia vaatekappaleita, joita olen täältä ostellut. Samassa mainitsen myös mistä vaate on ostettu ja kerron tarkemmin liikkeestä.

Shortsit löysin keskustan Cotton On-liikkeestä, josta on tullut mun yks lempihalpisketju täällä. Vaatteiden koot loppuvat L:ään, joka riittää joistakin vaatekappaleista, muutamien toppien L-koot eivät tosin mielestäni ole edes lähellä M:ää. Tuossa lähempänä olevassa One Utama-ostoskeskuksessa isot koot loppuvat tosi nopeasti, mutta onneks tosiaan nuo shortsit bongasin keskustan reissulla.

Kirkkaansiniset shortsit ovat samaisesta Cotton Onista, 2:t shortsit maksoivat yhteensä n. 15€. Toppi on Forever21:sta, hinta oli n. 13€. Musta pitkä t-paita on Dorothy Perkinsiltä, hinta alessa n. 10€. Nichii-liikkeestä ostettu musta juhlatoppi ja ruutupaita maksoivat n. 9€ kipale. Kyseinen vaateketju löytyy lähes jokaisesta ostarista ja olen tykästynyt paikkaan sen edullisuuden ja hyvän valikoiman takia. Mikään ei taida maksaa yli 14 euroa, suurin osa kustantaa 10 euroa tai alle. Koot ovat kuitenkin todella pieniä, L ei useinkaan mahdu päälle lainkaan ja hyvällä tuurilla löytyy myös XL:ää, joka on itselleni ainakin osoittautunut sopivaksi.

Ensimmäisen kerran tutustuin F.O.S.-Factory Outlet Storeen Penangin reissullani ja ostin pari printtipaitaa sieltä. Nyt tarkemmin tutkiskeltuani kauppa löytyy kaikilta ostareilta myös Kuala Lumpurista ja miesten puolelta bongaa vaikka mitä ihania printtipaitoja. Naisten paitoja on ihan turha edes yrittää päälleen, mallit ovat kapeita ja lyhyitä. Sen sijaan miesten S- ja M-kokoiset t-paidat kelpaavat oikein hyvin ja hintaa yhdelle paidalle tulee huikeat 5-7€.

Vasemmanpuoleinen mekko on Forever21:sta, maksoi n. 15€, keskimmäinen on shortsipuku Nichiistä, hinta jotain 12€ ja viiminen mekko on Cotton Onista, 8€.

Hullun kokoisesta One Utamasta löytyy myös Zara, ja sieltä nappasin mukaani kahdet (!) farkut yhteishintaan 40€ ja pitkähihaisen paidan tappelemaan koulun ilmastointia vastaan jollain 15€:lla. Ei mitään hajua missä muka tarvitsen farkkuja täällä, mutta ne istu kivasti jalkaan ja olivat edullisia. Aina hyvä syy ostaa siis! :D

Huh, siinäpä niitä. Paitoja löytyy helposti, mutta alaosia mun kokoisen on aika vaikea löytää. Zarassa tosin mahtuivat jalkaan 40-kokoiset farkut, josta olin erittäin (positiivisesti) järkyttynyt. :D

Nyt on vaatetta kerrakseen, en osta mitään enää koko loppuaikana. Nih. Köh.

Mitäs mieltä te olette, missä yllä kuvatuista vaatekaupoista kävisitte mieluiten ostosten perusteella?

- Kaisa

Se on tottumiskysymys

2010-01-14T19:06:00.001+02:00

Huhhuijaa, päivät menee ihan hurjaa vauhtia ja tunteja kuluu ihan uskomaton määrä, kun eksyy noihin isoihin ostoskeskuksiin. Eilen oltiin luennot mukaan lukien liikkeellä 12 tuntia, tänään altaalla lekottelun jälkeen pyörin ostoskeskuksessa jotain 7 tuntia ihan huomaamattani. Ei mikään ihme, että jalat vähän särkee, hih.

Ainahan puhutaan siitä kuinka suuri kulttuurishokki voi tulla, kun lähtee aivan totaalisen erilaiseen maahan. Muhun ei ehkä niinkään vielä ole iskenyt shokki, mutta jotkut asiat pistää silmään kyllä ihan eri tavalla täällä kuin Suomessa:

- Liikenne:
Ote Culture Shock! -kirjasta: "Turistien yleisin kuolinsyy Malesiassa on liikenneonnettomuudet."
Joo, en yhtään ihmettele, liikenne täällä on ihan kaoottista. Kaistoja on aina vähintään 3 samaan suuntaan ja autot ajaa niin lujaa, että viima käy. Kävelyteistä ei myöskään ole täällä kuultu, tai jos on, niin jalankulkijoiden valot päättyvät puoleen väliin tietä ja loppumatka pitää joko juosta tai jäädä odottamaan keskelle tietä sopivaa autottomuusväliä (Mission impossible). Autot eivät myöskään väistä jalankulkijaa.

Autot tyyttäilee toisilleen millon mistäkin syystä, ja kaistojen sisällä ei paljoa pysytä, väleihin tungetaan vaikka niitä välejä ei edes olisi. Mulle pahin ongelma on ollut tietty se, että en ikinä muista mihin suuntaan pitäisi katsoa. Ajosuunta kun on täällä Suomeen nähden käänteinen.

- Ruoka
Maustamattomaan, mauttomaan suomalaiseen ruokaan tottuneena paikallinen ruoka on jotain aivan mahdottoman tulista. Mm. intialainen tandoorikana polttelee suuta ja kurkkua aika mukavasti. Kiinalaisesta saattaa löytyä jotain herkullista miedompaa ja maukasta ruokaa, kuten mun lempparia lemon chickeniä, mutta auta armias jos vahingossa valitset listalta jotain vähemmän mietoa. Onneksi juomat on usein tuoreista hedelmistä puristettuja mehuja, joilla tulisuutta saa tehokkaasti helpotettua.

(Vesimelonimehu, naminam)

- Ilmasto
Sanomattakin selvää, että ilmasto on lievästi erilainen kuin Suomessa. Tällä hetkellä Malesiassa on meneillään monsuunikausi, joka tarkoittaa sitä, että sataa. Ja ukkostaa. Ja salamoi. Paljon. Joka ilta. Melkein.

Mutta aamuisin ja päivisin aurinko porottaa, välillä täydeltä taivaalta, välillä pilvien takaa. Kuuma on koko ajan, hiki virtaa vaikkei tekisikään mitään. Kunhan vaan astuu ulos ovesta, rupeaa kainalot kastumaan ja otsaa pitää kädellä hieraista kerran jos toisenkin jo pelkästään bussipysäkillä odotellessa.

Kuumuuden vastakohdaksi sisätiloissa on viileää, välillä jopa kylmää. Ostoskeskukset ja meidän koulu ovat yleensä niin viileitä, että neuletakkia ja mielellään myös pitkiä housuja/leggingsejä pitää pitää mukana ja päällä. Busseissakin on ihan hyvä olla edes huivi kaulassa.

Muitakin pieniä asioita tulee eteen joka päivä. Muun muassa sormella osoittaminen, varsinkin vasemman käden sormella, on epäkohteliasta, jopa röyhkeää. Peukalolla osoittaminen onkin parempi vaihtoehto, sen harjoitteleminen vaan hyvin aikaavievää.

Joka paikassa on moskeijoita, joiden ulinamusiikki soi pitkin päivää, yleensä aamuyöstä, keskipäivällä ja illalla pariinkin otteeseen. Välillä siihen kiinnittää paljon huomiota, välillä en edes kuule koko ulinaa. Samasta syystä muslimeja on joka puolella, kauppojen kassoilla huivipäiset naiset eivät ole mikään erikoisuus, mutta harvemmin näkee ihan täyteen burkhaan pukeutuneita.

Semmosia ajatuksia tällä kertaa. Nyt on pakko mennä nukkumaan tai muuten en selviä huomisesta aamuherätyksestä, kun pitää lähteä koululle ilmoittautumaan kurssien harjoitusryhmiin. Luen täällä siis kahta kurssia psykologiaa (siis minä! teekkari! ja vielä pidän siitä!) sekä jotain überympäripyöreältä kuulostavaa Leadership & Lifeskills -juttua. Nämä olivat oikeastaan ainoat mahdollisuudet, sillä muut kurssit olen jo käynyt Suomessa ja edistyneemmät kurssit olisivat alkaneet vasta helmikuussa ja loppuneet kesäkuussa, jolloin olen jo Suomessa.

Mutta nyt, hyvää yötä! :D

- Kaisa

Auringonpalvontaa Penangilla

2010-01-11T19:00:00.002+02:00

Heii!

Hengissä selvittiin Penangin reissusta, oli todella ihanan rentouttava loma ja väriäkin tuli ainakin naamaan ja yläkroppaan ihan kiitettävästi. Harmi vaan, että se väri on punainen täydellisen ruskean sijaan... mutta oikeaan suuntaan ollaan kai menossa?

Seuraavassa läjä kuvia ja pitkä selostus reissun etenemisestä. Koittakaahan kestää. :D

7.1.2010: Herkullinen herätys klo 05.50, vähän näkkärin syöntiä ja juuri ennen ovesta ulos syöksymistä uikkarien mukaan nappaamisen muistaminen. Tän jälkeen köröttelin bussilla keskustaan ja sieltä parilla junalla Puduraya Stationille, jossa olinkin sitten kätevästi tunnin etuajassa. Ei ollut mitään herkkua istua kuumalla ja ahtaalla asemalla kymmenien silmäparien tuijottaessa sua ja sun isoa reppua. Mutta hyvin kaikki silti meni, tosin vessassa oli aika hurjaa käydä, kun reikä lattiassa ja 10 kiloa painava reppu selässä vaatikin vähän enemmän reisilihaksilta.

Bussimatka sujui nuokkuen, kirjaa lukien ja maisemia ihastellen. Ei sitä ihan joka päivä vuoristoa näe. Myös bussin penkki oli tosi leveä ja jalkatilaa oli sopivasti. Ilmastointi oli välillä vähän liiankin hurja, mutta olin osannut varautua siihen huivilla ja neuletakilla.

Georgetowniin selvisin viiden tunnin köröttelyn (ja tunnin välein pidettävien rakontyhjennystaukojen sekä yhden puolen tunnin tuskaisen pitkän tauon) jälkeen ja tutustuin samalla yhteen saksalaiseen tyttöön, jonka kanssa puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin U401-bussiin, joka vei meidät Georgetowniin. Meillä ei ollut kummallakaan mitään hajua missä oltiin, mutta kummitädiltä saatu ohje "Jää pois siinä Georgetownin korkeimman rakennuksen kohdalla" auttoi, sillä torni kohosi aika selkeästi ylitse muiden hökkeleiden.

Löysin myös toisen, hotellille menevän bussin ihan vahingossa, moukan tuurilla. Bussi oli täynnä länsimaalaisia turisteja, myös suomalaisia. Hotellinkin bongasin juuri sopivasti ja jäin vaan yhden pysäkin liian aikaisin pois, hih. Kummitäti oli vastassa ja vei mut Flamingo by the beach -hotellin huoneeseen, josta näkymät olivat seuraavanlaiset:

Ei kyllä harmittanut pätkääkään, että olin päättänyt lähteä Penangille lomailemaan. Käytiin altaalla uimassa ja vähän kierreltiin rannalla ja illalla käytiin vähän shoppailemassa läheisessä ostoskeskuksessa. Mentiin aikaisin nukkumaan ja nukuin kyllä aika makeasti, vaikka ilmastointi vähän korvaan puhalsikin. Kylmyys on niin harvinainen asia mulle nykyään, että en valita.

8.1.2010: Seuraavana aamuna nautiskeltiin pitkään hotellin aamiaisesta ja mä menetin sydämeni paikan paahtoleivälle. Voiko jotain taivaallisempaa olla kuin jossain luksuspaahtimessa pyöritelty sopivan rapea lämmin paahtoleipä voilla. Ai ai, namnam. Myös guava-mehu vei kielen mennessään.

Kun oltiin saatu mahat täyteen suunnattiin bussilla Tropical Spice Gardeniin, jossa meidän päälle suihkutettiin sitruunaöljyä moskiittojen torjumiseksi. Tuoksuttiin huumaavalle ja itse puutarha oli ihanan trooppinen, joskin aika pieni. Sekä minä että kummitäti oltiin kuitenkin tosi tyytyväisiä, että oltiin päätetty sinne lähteä, puutarhassa oli ihanan helppo hengittää.

Löydettiin myös pippuripuu, eli oltiin saavuttu niin pitkälle, kuin missä pippuri kasvaa.

Loppupäivä menikin taas altaalla kärventyessä ja vähän shoppailemassa (äiti, voit alkaa odottaa tuliaista).

9.1.2010: Aamupalaähkyn jälkeen lähdettiin tällä kertaa Georgetowniin, vaikka kummitäti olikin todennut paikan aika turhaksi. Halusin silti nähdä muutaman nähtävyyden omin silmin ja niin raahasin tädin mukaan. Suunnattiin satamaan, josta lautat lähtee mm. Langkawille (ei lähdetty sinne sitte lainkaan) ja manner-Malesian puolelle.

Satama oli ihanan raikas ahdistavaan Georgetownin keskustaan verrattuna ja löydettiin kävelymatkan varrelta myös mm. Kuningatar Victorian muistomerkki ja muutama kaupungintaloa muistuttava valkoistakin valkoisempi pylväskompleksi. Upeita rakennuksia hökkelien keskellä. Muu keskusta kun oli täynnä kapeita katuja ja rötisköjä muistuttavia likaisia katuja. Chinatowniin eksyttiin ihan vahingossa, se oli sentään ihan hauska kokemus, täysin eri tunnelma kuin muualla keskustassa.

Keskustan paahtavasta kuumuudesta oli kiva taas palata hotellille ja rannan viileyteen. Illalla mentiin koko porukalla (eli siis kummisetäkin jaksoi lähteä mukaan) Batu Ferringhin (tms.?) alueelle, josta löydettiin kiva kiinalainen katukeittiö ja söin maukasta sweet & sour possua. Alueella oli myös tuhoton määrä krääsää myyviä kojuja ja löysinkin neljä kivaa rannekorua 2€:lla.

10.10.2010: Päivä sujui nopeasti auringossa palaen (ihan sitte viimisenä päivänä päätin muuttaa mun orastavan rusketuksen punaiseksi) ja, mun Lissabon-reissukaverilleni E:lle tiedoksi, söin 2 (!) portugalilaista egg tartia. Oli hyväääää!

Iltapäivällä lähdin Georgetownin kautta bussilla Kuala Lumpuriin ja yhdentoista maissa illalla olin selvinnyt jo kotiin taksilla.

Semmonen reissu, oli todella kivaa, kiitokset vaan kummivanhemmille, kun viitsivät mut ottaa hoitoonsa! Loppuun vielä muutama legendaarinen toteamus, joita kuulin filippiiniläispariskunnalta, johon tutustuin bussissa (sai niiltä myös käyntikortin, että kun meen Manilaan, ni pääsen niille yöks):

Filippiiniläismies: "Are you from Australia?"
Fil.mies: "Is your country far from Morocco?"
Filippiiniläisnainen: "Canada isn't part of Europe?"
Fil.mies: "If you don't mind, how old are you?"
Minä: "I'm 22."
Fil.mies: "Oh, so young. I'm 60."
Bussikuski: "I'm 38!"

- Kaisa

Aurinkoa tarjolla

2010-01-05T17:24:00.000+02:00

Tänään porotti oikein kunnolla, aurinko nimittäin, mittarissa luki 34 astetta. Ei mikään ihme, että aamupäivällä ku kiertelin korttelia ja otin kuvia tuli vähän hiki.

Tämmösiä kuvia sain hikoilusta huolimatta (tai sen takia) otettua:

Nää kaikki kuvat on siis pelkästään tästä meidän korttelista, en edes astunut porteista ulkopuolelle. Eniten tykkään, kun täällä on todella paljon vihreää joka paikassa.

Käytiin eilen tutustumassa Chinatowniin, kun kävin samalla ostamassa bussilipun Penangille (lähden torstaina, jee). Paikka oli suht ahdistava, myyjät oli joko ihan jees tai sitten hyvin päällekäyviä. Ostin reissurepun 10 eurolla, aluks hintaa oli 30 euroa, että sinänsä ihan hyvä tinkaus. :D Kohta tulee sekin testattua, että oliko hintansa väärti.

Huomenna on luvassa koululla orientaatiopäivä ja torstaina lähden hyvin aikaisin aamulla kohti keskustaa ja siitä juoksen bussiin ja köröttelen Penangille kummivanhempia moikkaamaan. Tarkoitus olisi käydä myös Langkawilla. Pitäkää peukkuja, että selviin perille ilman suurempia kommelluksia ja rahan menoa! :D Palaillaan taas! - Kaisa

Lomailua

2010-01-04T10:12:00.000+02:00

Tänään löhöiltiin koko päivä. Hengailtiin aluks uima-altaalla pari tuntia (ehkä?) ja kävin myös uimassa. Saldona siltä reissulta on laikukas punaisuus, ei kuitenkaan palanut, mutta ei nyt mikään kovin tasainen rusketuskaan, heh. Ulkona on kuuma, kun aurinko paistaa, joten oli ihan kiva vaan sulkea silmät ja haaveilla. Tosin siinä altaan reunalla istuessa ei paljon keksinyt haaveilemisen aihetta, ku aika paratiisissa jo ollaan.

Otin vähän kuvia mun uudella kameralla (vitsi se on mahtava! Osaa keskittää just oikeisiin kohteisiin!) meidän kämpästä. Kuvissa siis olkkaria, ruokailutilaa, ulko-ovea ja toinen wc sekä keittiö.

Auringonoton jälkeen kuivattelin mun pyykkejä hetken, ne kuivas tosi nopeesti tuolla ulkona auringossa. Nyt, kun aurinko ei enää paista, kuivuminen kestääkin sitten ikuisuuden. Käytiin illalla syömässä läheisessä ruokapaikassa, jossa oli monta tiskiä ja oltiin aluks vähän ihmeissämme, että miten täällä pitää tilata. No, istuttiin sitte alas ja saatiin ruokalistat käteemme. Ei niin mitään hajua tosta malaijin kielestä vielä, ni tilasin sitte tandoorikanaa ja juusto-naan -leipää. Oli ihan hyvää, kana oli kuulemma tulista, mutta mun pari päivää jatkunut nuha ilmeisesti lievitti tulisuutta aika tehokkaasti. :D Ainut huono puoli paikassa oli ilmastoinnin osuminen suoraan korvaan ja niskaan... Toivottavasti ei aiheuta jälkiseurauksia, otin panadolin varmuuden vuoks, täällä kun niskat tulee kipeeks tosi nopeesti, vaikka kuinka yrittäis suojautua, kun sisällä joka paikassa on kovat tuuletukset (ja kylmä). Syömisen jälkeen nappaisin vielä kotimatkalla pari kuvaa uima-altaalta. Ah, niin tunnelmallista.

- Kaisa

Nuhanenällä uusi beibi

2010-01-03T08:00:00.000+02:00

Duhadedä täällä hei!

Oon tässä niistelly nyt vuorokauden verran aika ahkeraan, jokohan tää jo kohta helpottas. Mutta eniveis, käytiin eilen keskustassa tsekkaamassa ne Kuala Lumpurin kuuluisat Petronas Twin Towersit. Oli aika upea, joskin futuristinen näky. Kokokuvaa on ihan pikkasen haastavaa saada.

Petronasin juuressa on myös aikas valtava ostoskeskus, jossa me kierreltiinkin sitten koko päivä, sekä ulkopuolelta löytyy upea puisto, johon haluan kyllä ehdottomasti kiertelemään.

Käytiin pari tuntia ennen leffan alkamista ostamassa liput Sherlock Holmesiin ja siinä vaiheessa siellä oli paikkoja jäljellä enää 2. rivissä. Heh, nooh, eipä tuo nyt haitannut, hyvä leffa oli, hauska ja toimintarikas, mut ei se kyllä aitoa Sherlock Holmesia ollu nähnykkään. Nyt on tosin niskat vähän kipeet... Liput leffaan maksoivat 2,5 euroa kipale. Ei paha, sanoisinko. Tulee varmaan aika usein käytyä leffassa, se vaan että sinne täytyy näköjään käydä hakees liput tosi aikaisin.

Sitten vielä loppuun esittelen mun uuden rakkauden:

TSADAA! Pinkkiäkin pinkimpi uusi pokkarikamerani! Ostin sen tuolta samaiselta ostarilta eilen ja siinä oli joku tarjous, että sai myös valita yhden kamerakotelon. Noh, valitsin ton aikas päheen näköisen kiiltonahkaisen leidikotelon. Niin ja näyttöön laitettiin naarmunestotarra ja sain vielä 4 gigan muistikortinkin suht hyvään hintaan. Toivottavasti kamera vastaa odotuksia ja että sillä saa väh. yhtä hyviä kuvia kuin vanhalla, josta luovun mielelläni, kun se on niin iso. Vähän totuttelua tuo vaatii, kun on niin pieni ja kuvaus on niin automatisoitu että en tiedä miten saan sen keskitettyä hyvin. :D Kamera maksoi kaikkineen n. 169€, eli suunnilleen Suomen hinnoissa kuljetaan.

Nyt meen opetteleen pyykkikoneen käyttöä, kauheen paljon uutta opittavaa täällä. :D Wish me luck!

- Kaisa

Asettumista ja shoppailuja

2010-01-01T19:21:00.000+02:00

Noniin, sain kun sainkin tän mokkulan toimimaan (DiGi Internet, 88 ringittiä kuussa (n. 17,5 euroa) ja "joudun" ostamaan tän mokkulan ittelleni sopimuksen lopuksi huikeaan 36 euron hintaan, eli aika halvalla lähtee Suomen 200 euroon verrattuna)), kuvien latailu saattaa kestää aika kauan ja mulla on tässä 10 gigan kuukausirajoitus, jonka täyttymisen jälkeen yhteys hidastuu, joten yritän nyt pistää kollaasien muodossa näitä.

Ekojen päivien aikana ollaan yritetty vähän siivoilla tätä kämppää järkevämmän näköiseksi, muutaman kuvankin jo nappasin huoneestani. Niistä saa kyllä jopa vielä karumman käsityksen kuin mitä tää oikeesti on. Aion hankkia pari julistetta seiniä koristamaan (ei mitään hajua millä ne saa pysymään kiinni seinässä), niin eiköhän tää sitten kelpaa. Sen vert mitä täällä nyt aikaa tulee vietettyä. Imaisin tänään mm. yhden miniliskon imuriin, kiljaisin ja hypin taas ku mikäkin hienohelma. Pikkuhiljaa liskoihinkin silti rupee tottumaan, kun kuulin varareksiltä, että ne etsii moskiittoja ja lähtee ihmisiä hyvin nopeasti karkuun. Toivotaan, että pitää paikkansa!

Mun huone on kutakuinkin ton näköinen, sänky on n. 120cm levee, pieni yöpöytä (jonka raahasin naapurihuoneesta), tuoli ja kämänen kirjoituspöytä, jossa vilisee pieneliöitä. Vaatekaappi on varmaankin ihan sopivan kokoinen, jos se ois isompi, ni sinne tulis myöskin ostettua huomaamattaan ihan järkyttävät määrät kaikkea kivaa. Täällä kun on kauheesti kaikkea, mitä vois ostaa.

Mm. tämmösiä olen ostanut näiden parin päivän aikana: minihiiren, joka on söpön pinkki ja hohtaa sinisenä, kun sen kytkee koneeseen. Hintaa huikeat 4€. Tosin huomaan, että käytän täällä jo aika sujuvasti pelkkää koneen omaa kosketushiirtä, mutta Suomessa mua odottaa epäkuntoinen hiiri, joten tää uus on sitte ainakin sitä varten.

Lisäks matkaan on lähtenyt kolmet kengät, kuvissa niistä kahdet. Tän päivän kuljin noilla varpaanvälisandaaleilla ja välillä ehkä vähän hiersi, mutta niihin tottuu yllättävän nopsasti. Hintaa noilla oli n. 5 euroa kappale.

Lisäks sekosin vähän kirjakaupassa ja ostin itselleni lukemista. Berlitzin matkaoppaat kustansivat jotain 5€ kappale ja Vampire Diaries 6€, Cecilia Ahernin tuplapakkaus jotain 10€ ehkä. Näitä lueskelen varmaan aika innolla reissuissa ym. Kirjat on täällä siis melkein samoissa hinnoissa kuin Suomessa, matkaoppaita lukuunottamatta. Sama pätee länsimaisten vaateketjujen hintoihin, Suomen hinnoissa mennään, mutta ei onneks joka kaupassa.

Tässä vielä vähän kuvaa eilisestä ilotulituksesta. Oli ihan kivat, vähän harmitti kun ei jaksettu keskustaan lähteä, siellä ois varmaan ollut vielä upeammat, mutta noikin kyllä kelpas. Oli varmaankin upeimmat tulitukset, mitä oon nähny. Tosin toi savu rupes puolessa välissä jo vähän haittaamaan näkymää.

Loppuun vielä vähän kuvaa meidän asunnon parvekkeelta. Uima-allasta on tullut käytettyä ihan kiitettävästi, viimeksi aamulla. Huomenna on kait tarkoitus mennä vähän saamaan väriä naamaan, kun mennään lököttelemään altaalle. Ilmat on täällä sinänsä ihan kivat, että päivisin paistaa aurinko ja on kuuma, iltaisin yleensä satelee, ei tosin aina, ja viilenee. Vielä kun se viileys leviäis tänne kämppäänki asti ni ois ihan jees.

Mun kone taitaa olla hajoamispisteessä, se ylikuumenee ihan heti. Nooh, sitte ostetaan uus. Täältä saa mm. Sony Vaioa melkein puolet halvemmalla kuin Suomesta. Se vaan, että en tiiä päteekö niihin takuu muualla kuin Malesiassa. Noh, kattellaan.

Semmosta, nyt painun lukemaan Bridget Jonesia ja pelästymään jokaista rapinaa ja kutinaa.

- Kaisa

Alkupuuhat

2010-01-01T06:50:00.000+02:00

Ollaan siivoiltu täällä kämpässä aika hurjasti ja eilen, kun Emmi tuli (ilman matkatavaroitaan) jaettiin huoneet. Otin sittenkin ton keskikokoisen huoneen, tosin en oo kyllä ihan varma oliko hyvä valinta, kun löysin heti ekana yönä tyynylta kipittämästä jonku bedbugin. Ja hitto siinä huoneessa on KUUMA! Siis aivan järkyttävä, oon varmaan laihtunut jonkun 2 kiloa per yö, kun hikoilen kaiken nesteen kehosta pois. :D

Käytiin eilen syömässä lähistöllä varareksin allas"bileissä" ja tutustuttiin muutamiin muihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Tosi avointa ja hauskaa porukkaa, oltiin Mimmin kaa ja yhen iranilaisen tytön kaa ainoot tytöt, kun poikia oli joku vajaa 10.

Suunnattiin myöhemmin taas muutamaks tunniks tonne ostarille ja meinattiin taas eksyä sinne, ku se on aivan valtava. Löysin muutaman vaatteen, ku täällä kaikki hikoo heti pilalle eikä olla vielä opeteltu käyttämään pesukonetta.

Illalla, kun oltiin käyty ekaks hakemassa Emmille joitain tarpeellisimpia juttuja lähikaupasta, mentiin syömään läheiseen Restauran OK:hin, jossa syötiin tien vieressä muovituoleilla ja -pöydillä. Ruoka oli tosi hyvää, tilattiin hyväksi todettua sitruunakanaa (ai hitsi se kastike on hyvää), hunajakanaa ja kiinalaista pinaattia, jonka nimeä en koskaan muista.

Nyt istuskelen parvekkeella ja yritän saada pientä rusketusta pilviverhon takaa. Aamulla kävin uimassa (ja joka ilta ennen sitä) ja hikeä pukkaa niin, että tuntuu että pukeminen on täysin mahdotonta. Nooh, on täällä muillakin hiki. :D Joskohan nuo kaks muuta tuosta kohta heräis (klo on nyt jotain yksi päivällä), niin päästäis lähteen shoppaileen mulle esim. uutta kameraa jne.

Kirjoittelen taas, jahka tänään saisin mun oman mokkulanki toimimaan eikä tarttis ihme asennoissa yrittää löytää jotain wlania. :D

- Kaisa

Kuala Lumpur

2009-12-30T16:25:00.003+02:00

Huh!

Paljonpa on ehtinyt tapahtua parin päivän aikana. Varastin jonkun wifin käyttöön hetkeksi, että saan vähän tsekkailtua maileja ym.

Saavuttiin siis eilen Kuala Lumpuriin ja sössittiin heti aluksi meidän maihinsaapuminen, kun ei mentykkään Immigration officen kautta, vaan suoraan ulos kentältä. Pienten selittelyjen ja takaisinpalaamisten avulla päästiin sitten vihdoin ja viimein sinne Immigrationiin, jossa meitä odotti vähän ihmettelevä Mr. Mano, joka hoisi meidän opiskelijaviisumit.

Tän jälkeen päästiin aika päheen ilmastoidun ison auton kyytiin ja se kaasutti ihan hurjaa vauhtia n. tunnin kestävän matkan Help University Collegeen, jossa me siis täällä opiskellaan. Meitä oli vastassa vararehtori, joka kuskas meidät koululta meidän kotiin, Villa Floraan. Saatiin heti avaimet emännöitsijältä, joka oli aika touhukas pieni Mrs. Lim.

Kämpän ympäristö vaikuttaa aivan ihanalta, kaksi uima-allasta on jo tullut pariin otteeseen testattua ja ympärillä on paljon vihreää sekä iiiiso puisto ihan lähistöllä. Tää kämppä onkin sitten toinen asia. Mä en ymmärrä miten edelliset 3 suomalaista asukasporukkaa on voinut olla täällä! Nää lattiat on ihan likaiset, kaikki tasot on ihan mustan likakerroksen peittämiä ja keittiöstä en halua sanoa yhtään mitään, hyi hel*etti.

Hinkattiin sitten eilen keittiön tasot puhtaiksi, suljettiin kaapit teipillä (me ei todellakaan avata niitä enää, kun ne kerran saatiin tyhjiksi) ja pesasin vessan lattian. Toisen vessan lattia odottelee vielä jaksamista, ehkä Emmi vois huomenna tervetuliaisiksi siivoilla. :D

Huoneet on ihan jees, niitä on kolme, yksi tosi iso (ja aika kolkko kun on niin tyhjä), jossa on levee parisänky, sitte toinen keskikokoinen, jossa on n. 140cm leveä sänky, sekä pienin huone kapealla sängyllä. Mä varmaan otan sen pienimmän huoneen, tai jos tulee kauhee kiista valinnasta, ni voin ottaa tän isonki. Mut siinä tapauksessa tarviin kyllä jotain julisteita ym. sisustusta seinille, tää koko paikka on niin karu ja likainen.

Yritetään vielä siivoilla täällä pikku hiljaa, siinä touhussa vaan tulee aika törkee hiki, mutta niin tulee ihan kaikessa puuhassa täällä muutenkin. Ilmasto on käsittämättömän kostea ja tunkkainen. Lämpö on mun mielestä ihan sopiva, mutta toi kosteus tekee olemisesta aika rankkaa. Vaatteet ei pysy kuivina hetkeäkään, puhumattakaan naamasta tai kainaloista. Olo on siis nihkeä...

Onneks kaikki ostarit, taksit ja muut sisätilat on hyvin ilmastoitu, joten karkuun kuumuutta pääsee koska vaan. Meidänkin lähellä on IIIIISO ostoskeskus, jossa shoppailtiin tänään mm. tyynyjä, lakanoita ja kenkiä. Ostin kolmet sandaalit, yhdet uima-reissuille, yhdet sisäkengiksi (täällä ei todellakaan kävellä ilman kenkiä, tai pöly kerääntyy jalkapohjiin aika kivasti) ja yhdet släpärit, joilla harjoittelen pitämään jotain varpaiden välissä (se on ollut mulle aina ällöttävää).

Huomenna suunnataan lähistölle varareksin päivällisille, jossa tavataan kait muutama muukin ulkkari. Se varareksi muuten kuskas meidät eilen syömään ihanaan kiinalaiseen ja saatiin heti puikot käteen ja syötiin sitruunakanaa, uppopaistettua possua sinapin kera ja riisiä. Sekä juotiin punaviiniä. Oli aika namia, vaikka puikoilla sörkkiminen aiheutti naurunpyrskähdyksiä tarjoilijoissa ja reksissä, meissä sitten taas turhautumista ja punastumista.

Eilen illalla bongattiin kämpästä eka lisko, mä kiljuin ku blondi bimbo konsanaan ja ei olla vielä Mimmin kaa uskallettu nukkua eri huoneissa, kun täältä löytyy vähän väliä kaikkia "kivoja" ötököitä.

Eiköhän tää tästä, ulkona on kivaa, kämppään ei niin tee mieli. En vaan käsitä, miten joku on voinut jättää tän näin karmeeseen kuntoon. Miten ne on voinut asua täällä ilman että on ällöttänyt! Noh, nyt muuttuu ääni kellossa ja täällä siivotaan paikat kuntoon. Nih... Heti kun ollaan käyty uimassa ja vähä shoppailemassa (ostarilta löytyy mm. Pull n Bear, TopShop, Warehouse, Miss Selfridge, Dorothy Perkins...).

Ens viikolla ois tarkotus lähteä vähän lomailemaan Penangille. Mutta nyt meen lataamaan tän koneen johonkin parempaan paikkaan, missä on töpseli, mutta ei nettiä. Ehkä huomenna on jo ihan omakin netti.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

- Kaisa

Viimeisen illan herkut

2009-12-29T12:43:00.000+02:00

Ajastin vielä tämmösen postauksen tulemaan, kun näihin aikoihin meidän kait pitäisi olla jo Kuala Lumpurissa (jookojooko).

Syötiin siis viimeisenä Hong Kongin iltana taas tuossa Evergreen Hotellimme naapurissa, Delicious Kitchenissä. Tilattiin molemmat "Oiled Rice with deep fried pork chops". Oli aika namia, toivottavasti myös masu tykkäs.

Noita menu-listoja on ainaki 7. Yritä siinä nyt sitte päättää mitä ottaa.

Käytiin vielä sen jälkeen kadun toisella puolella syömässä hedelmäpaloja. Mimmi otti jätskin kanssa, minä mangomehulla. Nami.

- Kaisa

Hong Kong, day 6

2009-12-28T13:00:00.000+02:00

Heissan!

Tänään oli vähän rauhallisempi päivä, jätin Mimmin nukkumaan joskus puol yhden maissa ja lähdin ite etsimään lähistöllä sijaitsevaa Kowloon Parkia. Löysin perille eksymättä (jee, eka kerta varmaan :D) ja meinas ihan itku tulla, ku näin paikan kauneuden. Ihan jo pelkästään ton puiston takia tää reissu on ollu kannattava. Siellä oli niin hiljaista, rauhallista ja helppo hengittää. Pistän seuraavaan kasan kuvakollaaseja, sillä otin kuvia yli 100 eikä ne kaikki millään mahdu tähän. Äidille ja isälle tiedoksi, että kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Puisto oli todella iso ja mulla kuluikin aikaa parisen tuntia koko paikan koluamiseen. Enemmänkin olisin voinut siellä kuluttaa, niin rauhallinen paikka.

Puistossa oli hauska labyrintti, jonka keskellä varmaankin aikaisemmin aamulla olisi ollut moni tai chi-puuhissa.

Koska mulla ei ollut mun hovikuvaajaa mukana, jouduin ottamaan ittestäni kuvia ajastimella. Onneks joka paikassa oli roskapönttöjä, joiden päälle asettelin mun kamerani ja äkkiä kipaisin poseeraamaan.

Löytyi paikalta myös lintutarha, näin muun muassa flamingoja ja jotain sorsalintuja. Iska, näitä ei saa metsästää.

Löysin puiston laidalta moottoritien ylittävän sillan, jota pitkin pääsin satamaan. Aikas kivat maisemat toiselle puolelle saarta.

Palasin takasin ja kuvailin vähän lisää lintuja. Niillä oli joku huutokilpailu menossa, otin videokuvaakin niiden rääkynästä. Yllä myös yksi näyte siitä miten itsensä kuvaaminen voi epäonnistua, kun ei ole kovin harjaantunut... Se pää ois ihan kiva kans. :P

Chinese Tea Garden.

Ja taas se labyrintti, josta löytyi toisella kertaa pari tai chi -taiteilijaa.

Käytiin muutama tunti sitten hakemassa Mimmille matkalaukku, vihdoinkin, ja mä ostin samalla reissulla ittelleni uuden käsimatkatavaralaukun. Se on aika valtava, ja kätevä koska sitä voi joko kantaa olalla, käsissä tai vetää perässään. Taattua Night Marketin aitoa tinkauslaatua. Maksoin siitä 18€.

Sisälle mahtuu mm. mun reppu pohjalle ja kauhee kasa tavaraa päälle. Jes. :D

Nyt yritän metsästää jostain Mimmin käsiini josko mentäis jo syömään. Ilta lähenee loppuaan ja huomenna on lähtö Kuala Lumpuriin, vihdoinkin! Seuraavaa postausta saatatte joutua odottamaan jahka saadaan netti kuntoon. Heippa hetkeksi!

- Kaisa

Hong Kong, day 5

2009-12-27T16:56:00.001+02:00

Hups, tänään meniki sit vähän enempi rahaa, ku edellisinä päivinä yhteensä! Kävin vähä tinkailemassa tuolla Night Marketilla ym. Mutta, aloitetaan päivä taas ihan alusta:

Herääminen venähti taas ja päästiin metroasemalle joskus puolen päivän jälkeen. Ostettiin sämpylät eväiks, kun tää hotellin aamupala on todella kuiva (vaaleeta leipää ja kitalakeen tarttuvaa voita) enkä tänäkään aamuna jaksanut sinne edes nousta. Jospa huomenna sit viimisen kerran kävis siellä.

Joka tapauksessa, mentiin metrolla Tsim Sha Tsuille ja käveltiin siitä Hong Kong Space Museumiin. Sisäänpääsymaksu oli hurjat 5 HKD (0,50 €) opiskelijakortilla ja päästiinkin sisälle just sopivasti, kun rupes satamaan.

Museossa vierähti yli tunti, ehkä kakskin, vaikka itse paikka ei paljoa tarjonnut. Kivasti oltiin faktakyltein selitetty, miten avaruussukkula polkaistaan käyntiin, mutta kaikki aktiviteetit oli joko epäkunnossa tai toimi vain puolittain. Vähän ihmettelin, kun joka paikassa luki, että väh. 90% laitteista/näyttelystä pidetään aina toiminnassa. Mitäs kun siitä n. 80% on puoliks epäkunnossa? x)

Museon jälkeen juostiin äkkiä viereiseen Sogo -ostoskeskukseen karkuun sateelta ja kierreltiin siellä jonkin aikaa. Käytiin syömässä Italian Tomato -pastapaikassa, otin hyvää Creamy Carbonaraa. Paikan kakunpalaset näytti myös aika törkeen hyviltä... Ehkä vielä huomenna?

Siitä sitten suunnattiin taas metrolle ja hurautettiin Ladies Marketille Mong Kokiin. Paikka oli tosi samanlainen kuin hotellin vieressä oleva Temple St Night Market, mutta ihan kiva sielläki oli pyöriskellä. Tinkasin ittelleni kellon (16 HKD) ja feikki-iPodilleni suojuksen (20HKD).

Tinkaaminen on täällä järkevää, kunhan vaan uskaltaa. :D Mulla menee välillä vähän luu kurkkuun, mutta esim. tuon iPod-suojuksen sain tingattua 48 HKD:sta tuohon 20:een yksinkertaisesti kävelemällä pois kojusta ja jatkamalla matkaani. :D Huvitti kun vastaan tuli joku mies joka mutisi mulle, että "That always works."

Markkinoilta lähdettiin parin korttelin päähän Modern Toilet-nimiseen ravintolaan syömään jälkkärit. Kyseessä on hauska konsepti, sillä paikassa istutaan vessanpöntöillä ja syödään ja juodaan esim. pisuaareista, kylpyammeista ym.

Mä otin Chocolate -annoksen, vaikka tarjoilija varoitteli, että se on sitten oikeesti tosi iso. Noh, ajattelin että se on niille pienille kiinalaisille iso. Öö, how wrong was I:

Annos oli AIVAN HERVOTTOMAN kokoinen. Siis massiivinen! Mun taakse keräänty kasa tarjoilijoita katsomaan, kuka ihme tilasi yksinään sen annoksen. Aluks mua nauratti, mut sitten rupes vaan nolottamaan. Minäköhän possuna ne mua oikeen piti. Kuten kuvasta näkyy, en sitten syönyt kun sen yhden suklaapallon siitä päältä ja karkit sivuilta. Loppu oli jäämurskaa ja alla olis ollut kait jotain marmeladia, mutta en saanut kaivettua tietäni sinne asti. :D Kyseinen annos oli siis kai tarkoitettu porukalle, tosin en tajua kun siinä oli vaan yks pallo, niin syökö se loppuporukka sitten sitä pelkkää miedosti suklaalta maistuvaa jäämurskaa?? Ihmetouhua. :D

Herkuttelun jälkeen kierreltiin taas jossain ostoskeskuksessa, josta löyty myös H&M. Hinnat oli ihan samoja kuin Suomessa, joten kauppaan jäi ne rytkyt, koska Kuala Lumpurista kai löytyy myös H&M. Jookopliis? Löysin kuitenki yhen mustan lyhyen niittipaidan (69HKD), jota samantapasta olin vilkuillu jo JC:ssä... ja sieltä Ladies Marketista nappasin vielä mukaani 30HKD:n arvoisen keltaisen t-paidan varalle, kun noita paitoje ei nyt hirveesti oo mukana.

Käytiin illan päätteeks vielä Night Marketilla ettimässä Mimmille matkalaukkua. Mä innostuin tänään nyt kuluttamaan rahavarojani, joten mun mukaan pääty sieltäki yks lila pitkä huppari (100HKD) ja pari korua (yht. 90 HKD), jotka roikkuu kuvissa kaulassa.

Tästä tuli nyt shoppailupostaus. Sooori. :D

Huomenna vielä yritetään keksiä jotain tekemistä (haha, rankkaa tää) ja sit tiistaina onki luvassa aikainen herätys (tai sit ei vaan mennä nukkumaan lainkaan) ja suunta kohti Kuala Lumpuria. Hiih, odotan jo innolla, vaikka se kuumuus vähän pelottaa.

Palataan huomenissa!

- Kaisa

Hong Kong, day 4

2009-12-26T17:02:00.000+02:00

Tänään oli vähän rauhallisempi päivä, ilmakin oli kovin synkkä, joten päädyttiin taas ostariin. Käveltiin alas rantaan Tsim Sha Tsuita pitkin ja alueen turistirysän maine kävi aika nopeasti selväksi, kun joka suunnalta oltiin tarjoamassa fake handbageja ja kelloja.

Käytiin kävelemässä Avenue of Starsilla ja tutkailemassa katuun painettuja tähtiä ja kiinalaisten näyttelijöiden kädenjälkiä. Merituuli oli aika kova ja kaikki (kaikki kaks) patsaatkin oli jostain syystä aidattu tällä kertaa, niin oli kyllä täysin turha reissu se.

Toi on mun uus kampaus, ihan tiedoks vaan. :D

Jatkettiin metrolla Causeway Bayhin, Hong Kong Islandin puolelle ja kylttejä seuraamalla löydettiin 13-kerroksinen ostoskeskus, Times Square. No ei nyt kyllä sitten loppujen lopuks löydetty kuin 9 kerrosta, mutta oli siinäkin jo ihmettelemistä. Mitään en ostanut vaikka vähän mieli ois tehnyt. Bershkassa olis ollut kivat saappaat, vähän Jimmy Choon tyyliset, mutta mitäs mä niillä Kuala Lumpurin 32 asteen lämmössä teen. :D

Kiertelyn jälkeen käytiin ulkona tuulettumassa ja palattiin sit vielä sisälle herkuttelemaan Honeymoon Dessert-jälkiruokapaikkaan. Mun maha ei oo ollut kovin yhteistyökykyinen välillä, johtuu varmaan mäkkiruoasta ja jännityksestä, joten päädyin ottamaan vaan vesimelonimehun. Ai hitsi oli hyvää ja raikasta, täynnä hedelmälihaa. Namnam.

Siitä jatkettiin sit hotellille ja mä meinasin simahtaa ihan täysin. Taisin oikeestikin nukahtaa hetkeks ja herättyäni olin ihan sekaisin, että missä oon ja mitä kello on. Ku mä vähän olin tokkurastani herännyt, lähdettiin hotellin vieressä olevaan ruokapaikkaan syömään. Otin cooked rice noodles with plain chicken-aterian (n. 3€), jonka kana oli kyllä ihan älyttömän sitkeetä ja annoin periksi sen kohdalla aika nopeesti. Nuudelit sen sijaan oli maittavia ja niitä olis riittäny vielä isommallekin mahalle (se on jo jotain!). En vaan voi käsittää, miten niitä voi syödä puikoilla! Varmaan paikalliset katto jo nytkin ihan ku hullua, ku yritin kiertää haarukalla ja lusikalla ittelleni paria nuudelia. :D

Jatkettiin ruoan jälkeen matkaa taas viereiselle Temple Street Night Marketille, jossa pyörinkin sitten puolisen tuntia yksinäni, kun Mimmin currykana rupes vaikuttaan. :D

Ostin yhden rannekorun vaikka niin oli tarkoitus tuhlata myös nörttilaseihin ja Paul Frankin kelloon. Iski kuitenkin pihiys ja totesin, että mitä ihmettä teen nörttilaseilla. :D Ne vaan huurustuu siellä Malesian kuumuudessa (sitten mä vasta nörtti olisinkin).

Nyt taidan vielä vähän surffailla netissä ja sitten yrittää taas nukkumista. Eilen en ainakaan siinä kovin hyvin onnistunut, mutta nooh, kaipa tää tästä. :D

- Kaisa

Hong Kong, day 3

2009-12-25T15:49:00.001+02:00

Tänään saatiin itsemme ylös sentään "jo" klo 11 ja lähdettiin liikkeelle tuntia myöhemmin. Oltiin ihan älyttömän unisia ja yritettiin sit piristää itteämme käymällä Hong Kongin suurimmassa (kai?) puistossa, Hong Kong Parkissa. Täällä vaan jostain syystä kaikki kävelytiet on aidattu niin että teitä ei pääse ylittämään niin kuin haluaisi ja sehän johti sitten siihen, että kierrettiin ympyrää eikä päästy sille tielle, mihin oltas haluttu. Luovutettiin ja mentiin Pacific Place -ostoskeskukseen mussuttamaan McFlurryt (joo, mäkki-ruokatraditio vaan jatkuu. Huomenna yritetään uskaltaa hotellin vieressä olevaan nuudeliriisipaikkaan).

Aikaisemmin mainitsin, että kaikki tuntuu olevan täällä halpaa. No, kun päästiin noihin ostoskeskuksiin, niin mieli muuttui. Hinnat pyörii vaatteissa ja elektroniikassa sekä kirjallisuudessa samoissa hinnoissa kuin Suomessakin. Esim. Zara ja Mango on ihan saman hintaisia täällä kuin Suomessa. Yritin löytää itselleni pientä digikameraa, mutta hinnat oli aika hurjat (vaiks täällä pitäis olla tax free), joten mietin vielä. iPhonen täältä tosin sais vähän halvemmalla, jotain 448€ oli kait edullisin, mutta edelleen mun kukkarolle ehkä liian kallis. Kun tuun takasin, ni ostan kyllä uuden Sonyn kannettavan, sen verran halvemmat hinnat niissä sentään on. :)

Löydettiin Pacific Placesta Hong Kong Parkiin ja syötiin siellä paistivuohenjuustosämpylät istuen tämmösellä:

Puisto on ilmeisesti Hong Kongin kauneimpia, sillä nähtiin ainakin kolme eri vastavihittyä paria pitkin puistoa poseeraamassa.

Palattiin vielä hetkeks Pacific Placeen ja nähtiin pätkä jostain joulukelloesityksestä :D.

Mentiin metrolla myös toiseen ostariin, IFC Malliin, jossa oli suunnilleen samat liikkeet kuin Pacificissakin. Huomenna mennään ehkä Times Square -ostarille, jossa pitäis olla ainakin Bershka ja yks hyvä elektroniikkamyymälä.

Ilta jatkui Night Marketiin, joka sijaitsee ihan meidän hotellin vieressä. Paikalla myydään kaikkea krääsää ja tingata kuuluu. Aion ehkä ostaa jonkun Calvin Kleinin tai Paul Frankin kellon 2,5 eurolla. :D

Feikkiconversejakin löytyy. Ne on ihan aidon näköisiä... kauankohan ne kestäis. :D

Nyt yritän raahautua suihkuun ja sit ehkä unille. Jos vaikka tänä yönä sais ihan nukuttuakin. :)

- Kaisa

Hong Kong, day 2

2009-12-24T17:06:00.002+02:00

Hyvää joulua kaikille! Mun joulufiilikset on vähän kadoksissa, kun täällä on nihkeen lämmin ja lunta ei tietty missään. No, lauantaiks on kait luvattu sadetta, että pääsen ees vähä muisteleen millasta on Suomessa.

Tänään nukuttiin tuhottoman pitkään, kun ei saatu oikein unta yöllä, joten päästiin lähtemään vasta joskus puol kolmen maissa. Suunnattiin suoraan metrolla (8,5HKD = 0,85€) Victoria Peakille, jonne pääsi tram-junan (33HKD) avulla toooodella jyrkkää mäkeä ylös. Oli aika hurjaa istua ja körötellä vanhan tramin kyydissä melkein pystysuorassa ylöspäin (ja paluumatkalla alaspäin).

Victoria Peak on siis Hong Kongin korkea näköalapaikka, josta näkee suht hyvin koko Hong Kongin, kunhan sää sallii. Meillä jäi vähän näkemättä, kun sumu/saasteet peitti näkymät Kowlooniin. Kaikki pilvenpiirtäjät on keskittynyt Centralin alueelle, kun taas joen toisella puolen (no joo, en mä tiiä mikä meri/joki/lampi se on :D) pilvenpiirtäjiä ei oo oikeestaan yhtään.

Koska oltiin niin myöhään liikkeellä, jäätiin peakille niin kauaksi aikaa, että kerettiin nähdä myös miltä kaupunki näyttää auringon laskettua. Aika upeeta, valoja syttyi koko ajan lisää.

Joskus seitsemän maissa laskeuduttiin takaisin alas ja käveltiin Star Ferry-lautalle, joka kuljetti meidät 2,3 HKD:n huokeaan hintaan yli tän joen/meren/lammen Tsim Sha Tsuin puolelle. Populaa oli ihan hulluna ja meitä rupes vähän (lue: PALJON) ahdistaan, mutta etittiin silti sopiva aukko kaiteen vierestä ja jäätiin odottamaan klo 20 alkavaa valoshowta, joka esitettiin joen toiselta puolen.

Valoja alkoi välkkyä vähän joka suunnasta, seuraavassa olisi loppuhuipennuksesta vähän videota, mutta se ei ainakaan toistaseks vielä toimi. Koitan korjailla asiaa, kunhan kerkeän. :) (EDIT: Se rupes toimimaan ittestään. Jee!)

Käveltiin hetki Tsim Sha Tsuissa, Nathan Roadia pitkin, mutta se porukkamäärä oli jotain niin järkyttävää, että otettiin lopulta metro lähelle hotellia.

Nyt istuskellaan sängyillämme ja nörtteillään läppärit sylissä.

Mitäs Suomeen, onko lunta? :D

- Kaisa

Hong Kong, baby!

2009-12-23T17:37:00.003+02:00

Moi!

Tässä istuskelen hotellin sängyllä ja yritän venytellä jalkojani. Vuorokauden istuminen on ehkä vähän verottanut näitä mun lihaksikkaita sääriäni.

Meidän eka lento HKI-Lontoo oli aika rutkasti myöhässä ja sen ansiosta jouduttiinki sit juoksemaan pää kolmantena jalkana seuraavalle lennolle. Heathrown lentokenttä on kamala paikka! Siel saa juosta terminaaleja päästä päähän ja sit vielä kiivetä portaat ylös vain todetakseen, että check in tehdään ylhäällä ja lento lähtee sit taas sieltä alhaalta, mistä just tulit. :D

Sit ku oltii keretty just sille tokalle lennolle, ni saatii tietää, et lähtöjono on hurja ja loppujen lopuks päästii lähtemään 1h 30min myöhässä. Oli ihan tuskaa istua se aika tulikuumassa lentokoneessa (ilmastointi ei toimi ennen ku lähetää liikkeelle) ja arvatkaa oliko pää kipee ja törkeen huono olo. Onneks se meni ohi, kun saatiin juotavaa ja ruokaa. :) Ai hitsi, unohdin ottaa sen punaviinilasillisen, mikä mun piti ottaa. Nöööy. :D

No, tottakai istuttii 4 hengen rivissä keskipaikoilla, ja molemmissa reunoissa olevat nukku koko matkan, ni en päässy niin useesti jalotteleen ku olsin halunnu. En siis voi suositella British Airwaysin konetta pitkille lennoilla...

Ku päästiin Hong Kongiin, ni meni hetki ku etittii bussia keskustaan. Löyty se sit ku kysyttii joltai ja päästii matkaan. Hintaa tuli 33 HKD (1 euro = n. 10 HKD). No sit jäätii liian aikasin pois ja kyseltii ympäriinsä, että missä on Woo Sung Street, jossa meidän hotelli on. Oli vaikeeta, jotkut ei osannu neuvoa yhtään enkuks. Löyty se hotelli sit, ku jätin Mimmin meijän matkalaukkujen kaa kadunkulmaan ja lähin yksinäni kiertää kaikki lähikulmat läpi. Lopulta löysin paikan vahingossa, ja tajusin kävelleeni sen ohi jo kerran. Täällä on ihan älyttömän vaikeeta löytää jotain hotellia tuhansien kiinalaismerkkisten mainoskylttien joukosta. Ja populaa on ihan hurjana! Ja siihen vielä toi kostee ilmasto, ni jes.

Tuli aikamoinen ahdistus, mut eiköhän tää tästä. Käytiin äskön syömässä Mäkissä (haha, ollaan tosi eurooppalaisia) 2,4 €:lla kunnon ateriat ja nyt täs valmistaudutaa nukkumaan. Kattoo ny saanko unta kauheen helposti, ku ulkona mekastetaan.

Lähipäiviksi on luvattu 22 astetta, eli ihan kivasti lämpöä. Ei tarvii palella, paitsi kaupoissa, joissa on kovat ilmastoinnit. Ensivaikutelma Hong Kongista on vilkas ja kaikki on halpaa.

Ei tässä nyt vielä muuta, kirjottelen varmaan taas huomenna kuvien kera. :) Sori murteella kirjoittaminen, toivottavasti tajuutte silti. :D

- Kaisa

Hylätyt talot, autiot pihat...

2009-12-20T19:54:00.007+02:00

Homma on kuulkaas nyt niin, että tämä on viimeinen postaus (tämän vuoden puolella) Suomesta. Seuraava postaus tulee jostain päin Aasiaa, toivottavasti jo Hong Kongista tai viimeistään sitten Kuala Lumpurista.

Tähän jamaan jätin mun kämpän: Aika karua. :D

Ja näissä joulutunnelmissa jätän hyvästit Suomelle ja toivotan tervetulleeksi ansaitun (?) vaihtopuolivuotisen Malesiassa.

Toivottavasti jaksatte seurailla mun kommelluksia siellä ikuisen kuumuuden maassa ja kannustaa eteenpäin, jos takaiskuja tulee. :D Nyt pitäis vielä saada jotenki matkalaukku pakatuks. Oi voi. :D

Se on heippa hetkeks!

- Kaisa

Lähdetään lentoon!

2009-12-17T20:34:00.002+02:00

Huh,
British Airways peruutti lakkonsa ja tämä neiti pääsee lentämään suunnitelmien mukaan! Ehkä hiukan helpottunut olo ja nyt voi keskittyä vain panikoimaan kaikkea muuta.

Kävin tänään ottamassa sikaflunssapiikin, saas nähdä nouseeko kuume. Vielä pitäis saada kaikki arvopaperit tulosteltua ja mukaan (lentotiedot ois ehkä ihan hyvä olla mukana :D) sekä pitäis miettiä, tarviinko jotain vielä apteekista ja muista kaupoista. Huh, tulee kiire!

Pakkaaminenkin pitäisi aloittaa, sain kaivettua matkalaukkuni varaston syövereistä (lue: äiti kaivoi, mä lämmittelin sisällä :D) ja sain sen jopa auki vaikka tiivisteet olikin vähän tarttuneet yhteen.

Eiköhän tää tästä, huomenna leivotaan pipareita ja joulukakku. Namnamnamnam.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille, muistakaa hymyillä ja nauraa paljon! :)

- hyvin helpottunut Kaisa

Thank you for your understanding

2009-12-15T12:22:00.004+02:00

No hei!

Arvatkaapas mitä. Mun vaihtoon lähtöön on aikaa 7 päivää, MUTTA British Airways, tuo ihanainen lentoyhtiömme, päättää ehkä aloittaa lakon juurikin tuolloin 22.12. Ihan kiva. NOT.

Tässä nyt sitten kaikesta huolimatta yritän olla positiivinen ja pitää peukut pystyssä, että lakko peruuntuisi ja me päästäisiin kommelluksitta matkaan (ja perille kans!). Pitäkää tekin jooko!

Mä vietän viimeistä Hervanta-päivääni puoleen vuoteen hyvin pakkauksen täyteisissä merkeissä. Kamaa on niin paljon, että en tajua mistä sitä oikeen kertyy! Enkä oo oikeestaan mitään saanu ees heitettyy pois. Kiva homma. Ja nuo pakkaset ei nyt ihan sovi mun suunnitelmiin, kun tarkotus oli käydä tamppaamassa matot tuossa ulkona, mutta eihän sinne ny voi mennä, kun kaikki telineet on ihan lumessa ja jäässä! Nice, mun päivä vaan paranee ja paranee. :D

Mut hei, ehkä mä vielä viikon päästä oleskelen näissä maisemissa:

(kuva)

Tai näissä: (kuva)

Tai sitte ihan näissä: (kuva) (kuvitelkaa tohon lumi)

Ihanaa tää epätietoisuus. Mutta, niin tai näin, edessä on paljon pakkaamista ja kaiken tavaran änkeemistä autoon tai kanahäkkiin. Pitäkää peukkuja! :)

- Kaisa

Kayen venytyskoulu

2009-12-05T23:45:00.001+02:00

Olen kärsinyt parin kuukauden ajan jatkuvista pohjesäryistä ja eilen erehdyin vielä kaiken lisäksi kiduttamaan itseäni puntissa. Joten tänään särky on ollu vähintäänkin infernaalinen ja olen joutunut vähän venyttelemään. Seuraavaksi luvassa erittäin havainnolliset venytysohjeet kaikille (Note to self: ota muuttokassit seuraavalla kerralla pois kameran edestä):

Aloita venyttämällä takareisi täyteen pituuteensa seisaaltaan. Muista pitää toinen jalka pienessä koukussa. Pidä ensin jalkaterä flex-asennossa, eli ei-ojennettuna (mikä tää sana nyt on suomeks?). Kun rupee tuntumaan liikaa, laske jalkateräkin maahan ja venytä vielä hetki. Ota myös kuvan mukaisesti tyylikäs asento venyttämällä toista kättäsi jonnekin taivaisiin (NOT).

Vaihda asentoa. Yhtä tyylikkäästi kuin kuvan upea mallikin vaihtaa. Tee sitten sisäreiden venytys pitämällä toinen jalka kyykkyasennossa ja venytä toinen jalka sivulle. Ole tarkka, että koukussa olevan jalan polvi osoittaa samaan suuntaan kuin varpaat, eli mielellään eteen. :D

Lopuksi venytä reisi (ja pohkeet, jos ne on niin jumissa kuin mulla) tuomalla toinen jalka eteen ja istumalla alas. Paina ylävartalo pitkin jalkaasi, tai ainakin niin pitkälle, kuin venymä antaa myöden. :)

Näillä ohjeilla et ehkä saa mitään muuta aikaiseksi kuin vähän paremmin venyvät jalat. Ja näitä kannattaa kokeilla vain turvallisissa olosuhteissa, valvonnan alla. Mielellään kännykkä kädenulottuvilla, jos pitää soittaa apua.

- koulutettu jumppaopenne Kaye

Canadian, please

2009-11-30T10:09:00.002+02:00

Makes you wanna be Canadian, too, doesn't it. :D

That's all.

- Kaye

Dear Santa

2009-11-28T11:07:00.002+02:00

Rakas joulupukki...

Että jos tämmösiä sais...

- Rakkaudella Kaye

Huutoja

2009-11-14T20:15:00.005+02:00

Väliaikatietona vaan, että olen nyt 4 päivää putkeen töissä Hämeenlinnassa ja Nokialla, joten en millään jaksa pitkien työpäivien jälkeen kirjoitella tänne. Ehkä sitten tiistaina, kun putki on ohi? :D

Käykää kuitenkin huutamassa huuto.netistä mun parit kohteet pois. Mukana on jopa lastentakkeja ja äidiltä myytäväksi saatu pikeepaita... Eli siis monelle todella järkevää käyttövaatetta. Haha. Mukana myös melkein käyttämätön Stradivariuksesta ostettu laukku ja Ginan paita.

Palaillaan muutaman päivän päästä! :)

- väsynyt työtätekevä Kaye

New Yorkin hotelli

2009-11-11T14:05:00.000+02:00

Eihän mun New Yorkin matkasta oo vasta kulunut kuin semmoset puol vuotta ja nyt vasta muistin, että pitäis ehkä tehdä se hotellipostauskin, mitä joskus ajat sitten lupailin. Parempi myöhään ku ei milloinkaan?

Kaikki, jotka ovat New Yorkin hotelleja netistä tutkineet, ovat varmaankin huomanneet sen tosiasian, että varsinkin Manhattanin hotellit maksavat aivan tuhottomasti. Ja useinkaan hintaan ei kuulu aamiaista tai muuta lisäetua. Edullisimmat hotellit, jotka löysin sijaitsivat n. 15 kilometriä Manhattanin keskustasta, mikä ei käytännössä ollut meille vaihtoehtona lainkaan.

Onneksi kuulin ystävän ystävältä, että New Yorkissa toimii merimieskirkon yhteydessä guesthouse (vierasmaja?), jossa hinnat ovat suht edulliset:
Kyseisen paikan nimi on Seafarers & International House, joka sijaitsee aivan uskomattoman hyvällä paikalla keskellä Manhattania, 14th Streetillä, aivan Union Squaren lähellä.

Vaikka itse nettisivuilta ei löydy paljoakaan tietoa, sähköpostien lähettely on pop ja vastauksen saa todella nopeasti (muutamassa tunnissa). Guesthousessa on tarjolla paljon erilaisia, erikokoisia huoneita, ilman WC:tä ja WC:llä. Koska olimme ystäväni K:n kanssa kermaperseitä, halusimme oman WC:n ja suihkun. Tästä tuli siis huoneelle vähän lisää hintaa. Maksoimme huoneesta 135$/yö.

(Näkymää hotellin ikkunasta)

Loistavan sijaintinsa lisäksi Seafarers yllätti meidät myös siisteydellään (ei nähty ainuttakaan torakkaa), hyvällä ilmastoinnillaan ja jääkaapilla. Huoneesta löytyi siis pienen pieni jääkaappi, jonne saimme mahdutettua aamiaistarpeet ja törkeän kokoisen vesitonkan. En tiedä, mitä oltaisiin tehty ilman jääkaappia, sillä aamiaisen metsästys olisi ollut aikaavievää ja kallista. Sen sijaan saimme ostettua leipää ja juustoa kadun toisella puolella olevasta kaupasta, joka tosin oli suht kallis sekin. (En yhtään ihmettele, että nykiläiset syövät ulkona, kun ruokakaupan hinnat eivät mitään huokeimpia ole.)

(Kyseenalaisten K:n siisteyden tason ja kuvanottoajan, tää huone oli yleensä tosi siisti. :P)

Jos ei kuitenkaan tarvitse omaa WC:tä, löytyi käytäviltä suht siistiltä näyttäneet WC- ja suihkutilat (molemmat erikseen), näitä oli muutama per kerros.

Jos/KUN vielä joskus pääsen takaisin ihanaan New Yorkiin ja kun/JOS joudun matkaamaan pienellä budjetilla, menen aivan varmasti taas Seafarers & International Houseen.

Loppuun vielä lista paikan plussista ja miinuksista:

PLUSSAT:
+ keskeinen sijainti, metroasema korttelin päässä
+ edullinen
+ siisti, siivoojat kävivät muistaakseni kerran päivässä, paitsi viikonloppuna
+ rauhallinen hotelli, naapurit mukavia :)
+ huoneessa jääkaappi
+ avuliaat vastaanottotyypit, jotka neuvoivat niin ruokapaikan kuin lentokentällekin löytämisessä
+ vastapäätä kuntosali, jonka ikkunat antoivat ainakin meidän huoneeseen suoraan. Plussaa siksi, että salilla kävivät useimmiten hyvin trimmatut mieshenkilöt.

MIINUKSET:
- etananvauhdilla kulkeva hissi
- huone piti maksaa heti saapuessa (mikä ei tosin lopulta haitannut, koska tykättiin paikasta)
- välillä huoneessa oli liian kylmä ja välillä kuuma/huono ilma. Asia korjaantui, kun avasi ikkunat. Huoneesta löytyy myös joku kovaa puhaltava ilmastointihärpäke, joka puhalsi koko ajan jalkoihini, joten sitä ei voinut paljoa yöllä käyttää.

Onko joku muu yöpynyt New Yorkin Seafarers & International Housessa? Entäs muut edulliset hotellit, löytyykö niitä? :D Tietenkin joskus voi käydä tuuri ja löytää edullisesti korkeampitasoisenkin hotellin, jos ei halua reissuun pahimpaan sesonkiaikaan. Kysellä saa, jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan.

- matkaoppaanne Kaye

500 Days of Summer

2009-10-28T15:23:00.002+02:00

500 Days of Summer. Kävin katsomassa kyseisen leffan maanantaina ja ah, mikä ihana leffa. Uskallan melkein sanoa, että tästä tuli yks mun lempileffoista (heti Mona Lisa Smilen jälkeen.) (kuva)

Elokuvassa seurataan kuinka Tom (aivan mahtava Joseph Gordon-Levitt) rakastuu työpaikkansa uuteen assistenttiin, Summeriin (ärsyttävä-ääninen Zooey Deschanel). Yksinkertaisesti: Poika tapaa tytön, poika rakastuu, tyttö ei.

500 päivän ajan näytetään, miten parin suhde heittelee onnellisista hetkistä suruun ja pettymykseen. Tom rakastuu korviaan myöten Summeriin, mutta Summer ei lopulta tunnukaan olevan niin kiinnostunut. (kuva)

Leffassa ei edetä päivä kerrallaan, vaan näytetään pätkiä sieltä täältä. Toteutus on täydellinen ja Joseph Gordon-Levitt (tuttu mm. 3rd rock from the sun -sarjasta) hellyttävän uskottava sydänsuruisena miehenä, joka hakee neuvoa vähintäänkin epäilyttäviltä ystäviltään ja pikkusiskoltaan, jota näyttelee rento ja hauska Chloe Moretz. (kuva)

Juoni pitää otteessaan melkein loppuun asti; yhdessä vaiheessa rupesi vähän puuduttamaan, kun Tom vaan velloi ja velloi surussaan, mutta tätä kesti ehkä n. 5 minuuttia. Muun ajan olinkin hymy korvissa, aivan ihana hyvän olon elokuva ovelalla juonella ja hyvillä näyttelijöillä. Suosittelen myös pojille, mun vieressä istuva hopparipoju nauroi melkein koko ajan. :)

- elokuvakriitikkonne Kaye

Lumene, kuivan ihon ystävä

2009-10-27T14:29:00.002+02:00

Kärsin erittäin kuivasta ihosta ja varsinkin näin syksyllä ja talvella kasvojen ja käsien iho ihan hilseilee ja tuntuu että mikään rasva ei auta. Lisäksi, kuka oikeesti jaksaa rasvailla itseään monta kertaa päivässä?!

Suurimmat ongelmakohdat mulla on nenä, otsa ja rystyset. Oon tässä metsästänyt monta vuotta sopivaa kasvovoidetta, mutta nyt vasta löysin Anttilasta Lumenen Arctic Aqua syväkosteuttavan kasvovoiteen. Rasva on tarkoitettu normaalille ja kuivalle iholle ja jo yhden rasvauskerran jälkeen huomasin suuren eron. Nyt, pari päivää myöhemmin otsa ei enää hilseile lainkaan ja nenäkin näyttää vähän paremmalta. :D

Voin siis lämpimästi suositella Lumenen syväkosteuttavaa kasvovoidetta. Hintaa oli n. 10€ ja purkki on erittäin riittoisa. Tuoksu ei ole liian voimakas, ehkä vähän semmoinen raikkaan kurkun tuoksuinen.

Sen sijaan täydellisen käsirasvan metsästys jatkuu edelleen... Lisää tietoa Lumenen Arctic Aquasta löytyy täältä.

- Kaye

Rokotehuoleilua

2009-10-17T17:43:00.000+03:00

Hiih, kohta pitää lähtee bilettää firman pikkujouluihin! Voi ei, rankkaa tää tenttiinlukuloma!

Mut sitä ennen oon kerennyt vielä murehtimaan kaikenmaailman rokotteista, mitä siellä Malesiassa tulen tarvitsemaan. Otin kesällä jo hepatiitti A+B -rokotteet, joten ne on kunnossa. Mutta sitte mietin, että pitäis varmaan ottaa Japanin aivokuume -rokote myös. Ainut juttu siinä vaan on se, että rokote maksaa 300€! En käsitä miten ne kehtaa pyytää tommosia hintoja! Rokote on muuttunut viime kesästä eriksi (just mun tuuria, prkl) ja samalla yli puolet kalliimmaksi. Tosi kiva. (kartta)

Lavantauti-rokotteen jätän ottamatta, koska rahat ei enää riitä ja kyseessä on muutenki epävarma rokote, jonka teho ei oo läheskään 100% ja lisäks taudin voi ehkäistä omalla hyvällä hygienialla. Mutta nyt ärsyttää toi Japanin aivokuume-rokote kyllä ihan älyttömästi. Sairastumismahdollisuushan on täysin minimaalinen, mutta jos sen sitten saa, niin lopputuloksena on hermovaurio. Että jes. Helppikää, onko kukaan muu ottanut/jättänyt ottamatta Japanin aivokuume-rokotetta Aasiaan lähtiessään? Itsehän en missään maaseuduilla kuljeksi kummiskaan, mutta vahingossa saatan sinnekin eksyä. Ja reissu kuitenkin kestää yli 5 kk, joten sinä aikana kerkee kierteleen vaikka missä. :D

Mutta nyt juhliin valmistautumaan! Asukuvaa luvassa huomenna, ostin kivan lilan hameen iltaa varten. :)

- Kaye

FAME, Remember my name!

2009-10-01T15:03:00.000+03:00

Vihdoinkin se on täällä! Nimittäin uusintaversio vuosien takaisesta FAME-hittitanssileffasta. Mun 18-vuotinen tanssitausta varmaan vähän vaikuttaa siihen, että odotan aivan täysillä, että koska pääsen kattomaan kyseisen leffan. Juoni on varmaan yhtä olematon kuin alkuperäisessäkin versiossa, mutta ainakin musa ja tanssikohtaukset pitäis olla kunnossa. Vai mitä mieltä ootte tästä: Jos alkoi tanssijalka vipattaa, niin tässä leffan tunnusbiisin uusi versio. Tarttuva ainakin, jossei muuta. Adios, meen tanssii!

- DK

Tekniikan kandidaatin matkakuume nousee

2009-09-24T19:44:00.003+03:00

Tuli sitten tänään varattua lennot Hong Kongista Kuala Lumpuriin ja takaisin. Aika hurjaa. :D Mä en kestä tätä! Vaikka puoli vuotta tuntuukin kovin pitkältä ajalta, tuntuu että ei se riitä millään sekä opiskeluun että reissaamiseen. Tosin opiskella en aio muuta kuin sen pakollisen 15 op.

Mutta: Mistä mä saisin rahat myös Uuteen-Seelantiin? Australiaan vielä ehkä riittää, mutta sieltä Uuteen-Seelantiin kustantaa aika hiton paljon... Jakku ja leggingsit: Lindex, tunika: Vero Moda, huivi: Seppälä, kengät: Dinsko.

Postista tipahti jotain kivaa tänään: Olen nyt virallisesti tekniikan kandidaatti, sitä titteliä ei voi kukaan multa viedä pois! Nih.

Nyt meen jumppailemaan, vaikka jalat on vielä(kin) ihan himokipeet maanantaisen circuitin jäljiltä. Palaillaan taas!

- DK